maanantai 1. heinäkuuta 2013

Project 4: Lääkiksen pääsykokeet

Toivoin, että tätä postausta minun ei tarvitsisi kirjoittaa. Projekteista pottumaisin on edessä, koska onnistuin mokaamaan perjantaina 24.5 aikavälillä 9-14. Takana oli syyskuusta asti lukemista, laskemista, hermojen kiristelyä, tuskaisia tunteja valtavan mahan kanssa, sitten ilman mahaa vauva tississä kiinni. Edessä lukion kirjat kemiasta, fysiikasta ja bilsasta. Perseen alla puhkikulutettu penkki. Lopussa tunne, että hyvä tästä tulee. Viimeinen yö hotellissa äidin kanssa, joka lupasi valvoa Minin vahtina, että minä saan nukkua. Mitä teen minä? Hermostun. Maailman kaikista hetkistä minä hermostun juuri 24.5 klo 9 ja jatkan hermoiluani klo 14 saakka.

Ei se paljosta jäänyt kiinni. Sen verran kuitenkin, että oikaisupyyntöä on turha jäädä rustaamaan. Niin vähän rajasta silti, että ei se luku-urakka aivan hukkaan mennyt. Minä osaan ne asiat joita pääsykokeessa vaaditaan, joten en näe mitään syytä miksi en hakisi ensi vuonna uudestaan. Hermojen hallinta taitaa olla pääsykoepäivän sana. Ja tietysti sen muistaminen, että jos koe tuntuu vaikealta, se todennäköisesti on sitä. Sekä minulle, että muille. Tästä kertoo tänä vuonna romahtaneet pisterajat. Ensi vuonna minä EN hermostu vaan osaan. Piste.

3 kommenttia:

  1. Hei, on lohdullista kuulla, että en ole ainoa, jonka pää petti. Täällä myös yksi, joka ei näköjään paineen alla pystynyt päättelemään, vaan panikoitui --> totaallinen mokaaminen. Tsemppiä ensi vuoteen!

    VastaaPoista
  2. Heippa! Kiitos kommentistasi, niitä on aina mukava saada :) Pää todella petti täälläkin. Uskomatonta mokata kaiken sen työn jälkeen. Mutta usko sinä minua, että hukkaan se työ ei mennyt. Ensi vuonna on helpompaa valmistautua. Lykkyä ja kovaa työtä, sitä se sisäänpääsy vaatii.

    VastaaPoista
  3. Ei hukkaan työ mennyt, ei! Aloitin jo kertailemaan matematiikkaa ja tästä pikkuhiljaa työmäärää lisäten kohti talvea, jolloin taas kutosvaihteella eteenpäin. Viime kesänä aloitin nollasta ja tein uskomattoman työn kahlaten läpi koko fy/ke/bi kokopäivä työni ohella. Ja onnistuin! Näköjään unohtui kuitenkin se henkinen valmistautuminen. Nyt on hyvä vahva pohja, meillä molemmilla, joten uuteen yritykseen vain! Ja uskon myös, että entistä rautaisempi osaaminen tuo varmuutta niin paljon, ettei pää enää petä. Tsemppiä!

    VastaaPoista

Asiaa? Anna tulla!