*Varoitus: postaus sisältää kovaa kielenkäyttöä. He, jotka eivät postauksessa viljeltyä sanaa tunne, voivat tarkistaa sen merkityksen täältä.*
Scheisse! Kuului riemastuneesti rakkaan kaksivuotiaani suusta.
Scheisse! Äiti, scheisse!
Seisoin tuijottamassa häntä olohuoneessamme. Siis mitä sinä sanoit? Scheisse!
Mini saa pallon kiinni. Scheisse!
Mini nostaa lattialta rusinan. Scheisse!
Mini saa kuin saakin napattua putoavan tyynyn. Scheisse!
Ehdin pohtia päässäni jo miljoonaa asiaa: "Minä en tuota sanaa ole hänelle opettanut. Mistä kummasta hän on sen poiminut. Nyt joudun vaimentamaan mukulan kaupungilla liikkuessamme, kun hän huutelee ihmisille scheissea. Miten häiritsevää! Olen epäonnistunut tapakasvatuksessa. Minä kun luulin välttäneeni nämä ongelmat, koska kukaan täällä ei tajuaisi suomenkielisiä kirosanoja, vaikka niitä Minin sanavarastoon eksyisikin. AAAAAA!"
Minin hoki sanaa aikansa aina kun hän keräsi jotain jostain. Sitten minulla välähti. Voi kultarakaspieni. Se sanapari mitä haet on sain sen.
Päänsärky. Sain sen. Scheisse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!