Muistatko miksi?

Tänä aamuna vaaka näytti 89 kiloa. Kesän aikana olen siis kerännyt n. 1,5 kiloa lisäpainoa. Toki tiedän, että sanoin painoni käyneen 87 kilossa, mutta koska uskon sen johtuneen kropan nestevaihteluista, sanoisin että todennäköisemmin oikea paino on ollut noin 87,5 kiloa.

Koska painoa ei ole kertynyt tuon enempää väitän, että olen hyvällä mallilla uusien elämäntapojen opettelussa ja niiden omaksumisessa. Ei ole ihmekään, että painoa on kertynyt, kun olen reissaillessa herkutellut esimerkiksi Suomessa irtokarkeilla, jäätelöillä, korvapuusteilla, kakuilla ja viinillä. Lisäksi kuntoilu on jäänyt kävelyä lukuunottamatta, koska emme ole olleet kotosalla ja lähellä saliani. Erinomaista on se, että painoa ei ole kertynyt tuon enempää. Ennenmuinoin olisin onnistunut kasvattamaan massaani varmasti vieläkin enemmän, sillä aivan perusruokailut tuppasivat olemaan pielessä: annoskoot valtavia, jatkuvaa napostelua, biletystä iltaisin ja superrasvaisia darramättöjä. Nämä kaikki ovat jo jääneet historiaan.

Vähän meinasi kuitenkin jäädä päälle taas tuo Suomessa aloitettu sokerikoukku, sillä täällä kotona ostin pari päivää sitten pakastimeemme vieraita varten jäätelöä. Ja söin sen. Kokonaan. Yksin. Vanhat tavat tuntuvat istuvan tiukassa. Ongelmani on myös se, että tunnen oloni varsin hyväksi ja kotoisaksi tässäkin painossa. Siksi oli hyvä, että aloin tänään miettiä mikä se syy alunperin oli tämän elämäntapamuutoksen aloittamiseksi.  

Muistanko vielä miksi?

Terveys

Vuosi sitten polveni reistailivat, selkä hajoili, olo oli turpea. Nyt polvet ovat kunnossa, selkä on alkanut hajoilla jälleen salitreenin puutteessa, mutta olo ei ole enää turpea. Sormus ei purista aamuisin, eikä peilistä vastaan tuijota nesteenkertymisestä levinnyt naama kuin niinä aamuina kun olen edellisenä iltana vetänyt läjän karkkia tai pitsan. Syyllinen turpeaan olooni on tiedossa (sokeri), mutta satunnaisista herkutteluista en aio edelleenkään luopua. It is worth it.

Esimerkki

Ennen olin vastuussa vain itsestäni. Nyt olen vastuussa myös pienestä ihmisestä. Haluan opettaa Minille jo pienestä pitäen terveelliset elämäntavat, jotta hänen ei tarvitse tehdä sitä itse aikuisena. Se tarkoittaa meidän molempien osalta järkevää syömistä, tarpeeksi liikuntaa ja sitä, että minä en voi olla ylipainoinen. Se ei ole terveellistä. Jostain todennäköisesti varsin tieteellisestä syystä painoraja, jonka alapuolella meno on paljon terveellisempää, on vedetty pituisellani ihmisellä 77 kiloon. Sinne siis tähdätään jälleen, kunhan arki tästä tasoittuu. Kiire minulla ei ole.

Se minkä erityisesti haluaisin Minin oppivan on se, että ruoka ei saa olla lohtu. Minä olen ehdottomasti tunnesyöjä. Tosin sellainen tunnesyöjä, joka syö kun on kivaa, tylsää, vihastuttaa, ihastuttaa, ärsyttää, you name it. Tästä tavasta, jota on harjoitettu lähes 30 vuotta on aivan tuhottoman vaikea päästä eroon. Vuosien aikana omaksuttuja tapoja tuskin onnistuu kerralla karistamaan, joten annetaan tällekin aikaa.

Housut

Ainoa ulkonäöllinen syy miksi haluan elämäntapamuutosta jatkaa ja sen myötä painoa pudottaa, on housut. Ai saakeli, kun niitä on vaikea löytää, kun tuota arsea joutuu hilaamaan perässään. Takamukseni ei ole mikään pieni, mutta vyötäröni sen sijaan takamuksen kokoon nähden on. Istuvien housujen löytäminen on sellainen lottovoitto, että leijun pilvissä viikkoja, jos näin tapahtuu.


Siinä ne olivat. Tuon kummoisempia syitä minulla ei ole. Kaksi isoa ja yksi pienempi syy. Löytyykö noista tarpeeksi motivaatiota? Leviääkö Laalaa syksyn aikana? Houkutteleeko suklaakakku liikaa? Onko salille raahautuminen liian vaikeaa? Kaikki tämä ja vähän muuta selviää syksyn aikana!

Stay tuned!