Kuningas Ei satupysäkillä

Mä en tahdo syödä muumilautaselta,

mä en tahdo syödä mitään!

Mä en tahdo istua ruokapöydässä,

mä en tahdo tehdä mitään!

Otatko sämpylää - Ei

Otatko omenaa - Ei

Palanen juustoa - Ei

Vai lasi maitoa - Ei
En tahdo, eikä mun tarvitse.

Olen kuningas. Suuri kuningas.

Kuningas E ja I. Täällä hallitsee kuningas Ei.

Mä en tahdo laittaa sukkahousuja,

mä en tahdo laittaa mitään!

Mä en tahdo laittaa kumppareitakaan,

mä en tahdo tehdä mitään!

Mennäänkö puistoon - Ei.

Saat ajaa polkupyörällä - Ei.

Muutkin on ulkona - Ei.

Puetaan päälle - Ei.

En tahdo, eikä mun tarvitse.

Olen kuningas. Suuri kuningas.

Kuningas E ja I. Teitä hallitsee kuningas Ei.

Ja mä voin soittaa rumpuja

Keskellä yötä puoli neljältä

Ja teidän riemuna

On tehdä töitä pussit silmillä.

Ja näin se käy. Näin se käy.

Mä en tahdo pestä hampaita,

mä en tahdo pestä mitään!

Mä en tahdo mennä nukkumaan,

mä en tahdo tehdä mitään!

Pää tyynyyn - Ei.

Hyvää yötä - Ei.

En tahdo, eikä mun tarvitse.

Olen kuningas. Suuri kuningas.

Kuningas EI, Kuningas Ei.

Olen kuningas, Suuri kuningas.

Kuningas Ei, Kuningas Ei.

Teitä hallitsee kuningas Ei.

On olemassa niitä aamuja, kun jo pienten silmien avautuessa tietää, että tänään kylässä on Kuningas Ei. Kaikki mitä ehdotan saa aikaan epämääräistä ölinää, lattialla kiemurtelua, kierimistä, karkuun juoksemista sekä huutoa, jossa pääasiallisena sanana kaikuu EIIIIIIIIIIIIII!

Tänä aamuna sanoin Minille, että meillä taitaa olla paikalla ihan oikea Kuningas Mini, johon välittömänä vastauksena sain jalkaa polkien silmät ärsytyksen kyynelistä kiiluen: "Enkä ole!!! Minä olen *insert lapsen koko nimi tähän* enkä mikään Kuningas Mini!!!" No juu, ei minustakaan olisi kivaa, jos minua nimiteltäisiin, kun olen huonolla tuulella (tai ylipäänsä). Että point taken. 

Kuningas Ei lähti tänään isänsä kanssa kohti päiväkotia bussilla. Olin etukäteen valaissut Minin isää siitä, että bussipysäkki, jolle heidän pitäisi mennä, ei ole mikään tavallinen pysäkki. Kyseessä on satupysäkki. Satupysäkillä Kuningas Ei yleensä katoaa, syliin kiipeä pieni ihminen ja pyytää: "Kerro satu". Niin minä sitten kerron. Kerron satuja ympärillä olevista asioista. Lukossa olevista pyöristä, ohimenevistä ihmisistä, kaulaliinoista, autoista, potkulaudoista, oravista ja tammenterhoista... Kaikesta minkä Mini nimeää, minä keksin sadun. Tänään Minin isä oli saanut kertoa verkkohäkissä olevasta pyörästä sekä skootterilla paikalle pärähtäneestä naisesta.

Yksi kertomistani saduista menee näin:

Penkki

Olipa kerran penkki, joka oli kovin yksinäinen.

Se oli yksinäinen sen takia, että kukaan ei halunnut istua sen päälle,

koska penkki oli hieman laho ja rikki.

Eräänä syksyisenä päivänä penkki oli jälleen surullisena omissa ajatuksissaan,

kunnes yhtäkkiä se näki jonkun lähestyvän.

Taivaalta leijaili kaksi keltaista lehteä, jotka laskeutuivat penkille.

Penkki oli jälleen onnellinen, sillä se ei ollut enää yksin. 

Satujen jälkeen Kuningas Ei yleensä pysyy poissa. Kunnes pienet silmät taas aukeavat.

Mä joka toinen viikko töitä teen, joka toinen viikko iltapäiväksi duuniin meen...

...sen kaiken teen mä siksi vain
Koska pääni sä pääni sä voisit hajota muuten kai 

"Trophy wife is an informal term for a wife, usually young and attractive, who is regarded as a status symbol for the husband, who is often an older and wealthy "sugar daddy"." -Wiki  

En ole enää niin nuori ja kauneuskin on katsojan silmissä. Mies ei ole vanha sugar daddy, mutta silti minua on frendieni toimesta useampaankin otteeseen tituuleerattu trophy wifeksi. Huumorimielellä tottakai, koska eihän minusta oikeaa kylkiäistyttöystävää saisi millään. En nuohoa miehen kyljessä coctailkutsuilla, en järjestä tai osallistu hyväntekeväisyystapahtumiin, en omista silikonitissejä, blondius löytyy omasta takaa ja olen aivan liian kouluttautunut. Eikä tuo mieskään nyt mikään miljonääri ole.

Tästä huolimatta täytän kyllä erään kriteerin. Elelen nimittäin aivan täysin mieheni rahoilla. Aihe, josta olen kirjoittanut täällä otsikolla "Money, money, money".

Tällainen taloudellinen turvallisuus luo toki mahdollisuuksia. Voin nimittäin todella tehdä juuri sitä mitä haluan vapaa-ajallani. Tein jotain trophy wifelle poikkeuksellista: päätin mennä töihin.

Kuten aikaisemmin kerroin, aloitti Mini päiväkodissa päivän viikossa. Sattumoisin samalle viikonpäivälle avautui työpaikka paikallisessa suomalaisten yhteisössä. Työpaikka vielä sattui olemaan ominta alaani. Tässä vaiheessa totesin, että jos nyt uskoisin jumaliin, niin tämä jos mikä oli merkki, että hae nyt helvetissä tuohon hommaan. Niin sitten hain. Ja sain. 

Aloitan osa-aikatyöt tammikuussa enkä voisi olla onnellisempi. Minä saan tehdä töitä. Minä saan tienata omaa rahaa. Minä saan käyttää päätäni. Minä saan tehdä työtä, jota olen aina rakastanut. 

Minä saan pitkästä aikaa jotain aivan omaa.