Palailin tänne blogin ääreen, koska satuin vilkaisemaan blogini kävijämääriä ja yllättäen huomasin, että blogissani vieraillaan edelleen ahkerasti, vaikka olen tauolla. Ihmiset: tauolla olo tarkoittaa sitä, että uusia päivityksiä ei tule!
Jos aivan totta puhutaan niin kävin täällä blogissa kirjoittamassa yhden postauksen. Postaus kertoi siitä, kuinka kaikki lukemiseen liittyvä menee mönkään eikä mikään siihen liittyvä huvita. Se oli omiin silmiini niin realistinen teksti, että se tuntui suorastaan litsarilta naamaan.
Valitettavasti jouduin poistamaan tekstin heti sen julkaisun jälkeen, koska aloin miettimään, että onko tilanne tosiaan niin paha kuin annoin tekstissä ymmärtää. Totuushan on tällä hetkellä se, että en saa itsestäni irti sitä kaikkea minkä voisin saada (pääsykoetta ajatellen). Luen toki edelleen lähes päivittäin, mutta olen pelottavan välinpitämätön. Välinpitämätön siitä pääsenkö sisään tänä vuonna vai en. Muu maailma tuntuu tärkeämmältä tällä hetkellä.
Noh, jos ei muuta niin välinpitämättömyys ainakin johtaa siihen, että en panikoidu kokeessa viime vuoden tapaan. Menen kokeeseen joka tapauksessa.
Tällä kertaa hyvillä mielin ja rentona. En ehkä niin iskussa kuin viime vuonna, enkä kaikkeni antaneena, mutta tiedostaen, että minun on tällä hetkellä oikein hyvä olla ihan vaan näin.
nostaa helmoja
heittää hiukset sekaisin
kevätmyrskyn kastella
mekko liimata kiinni vartaloosi
olet kaunis
kaunis
ja maailma on sun"
Miten teillä muilla menee? Joko paniikki nostaa päätään? Houkutteleeko muu elämä liikaa? Pysyykö nuppi kasassa?
