"Yksinhuoltajan" arkea - ennakkonäytös

Juoni: Minin isä lähtee matkalle, päähenkilö kokeilee yksinhuoltajan elämää.

Torstai:

Tänään on SE päivä! Päähenkilön ajatukset ovat yli viikon kestävässä yksinolossa. Ei kun hetkinen... Kaksinolossa. Päähenkilö tajuaa, että hän ei ole seuraavaan epämääräiseen määrään vuosia koskaan täysin yksin. ---tana. No, tänään kuitenkin on SE päivä. Mitä kaikkea sitä voikaan tehdä! Ensin päähenkilö käy fysioterapiassa, sitten päähenkilö rynnistää mammatapaamiseen (yägh, mikä nimitys), jonka jälkeen päähenkilö päättää nauttia illasta kotona kaksin Minin kanssa. Päähenkilön olo on kuitenkin yllättäen kovin yksinäinen. Kukaan ei vastaa sanoin, kun päähenkilö juttelee. Vastaus on epämääräistä hihkuntaa, toisinaan jopa naurua. On se hyvä, että maailmassa on joku, jonka mielestä päähenkilöllä on ihmeellisen mahtava huumorintaju.

Perjantai:

Päähenkilö herää ja tajuaa, että ei eilen lähtenyt lenkille. Miten hän voisi, kun Miniä ei voi jättää hetkeksikään yksin. Juoksurattaitakaan ei ole tullut hankittua. Päähenkilö ei ollut tullut ajatelleeksi, että kukaan ei ole vahtimassa Miniä lenkkien aikana. Juoksulle voi siis heittää hyvästit. Päähenkilö päättää harjoittaa kotijumppaa sen sijaan. Päähenkilö ei pääse ulos koko päivänä eikä puhu yhdenkään aikuisen kanssa koko perjantaina.

Lauantai:

Päähenkilö on kuolla tylsyyteen ja päättää lähteä ulos. Suuntana on eläintarha. Ehkä Mini tykkäisi katsella jo eläimiä. Ainakin päähenkilö tykkää. Eläintarhan jälkeen suunnataan kahvilaan. Yllättäen saksankielinen tarjoilija on maailman parasta juttuseuraa.

Sunnuntai:

Perkeleen maa, kun mikään paikka ei ole sunnuntaisin auki. Päähenkilö kulkee koomassa koko päivän. Kuinka mones vaippa tämä nyt oikein olikaan?

Maanantai:

AAAAAAAAAARGH! Päähenkilö miettii, miten ei ole arvostanut tarpeeksi sitä, että illalla on joku joka ottaa vastuun hetkeksi pois harteilta. Miten ihanaa on käydä yksin edes jossain.

Tiistai:

Päähenkilö hakkaa päätä seinään. S-O-S tekstiviesti lähtee tutulle mammalle. Onneksi mamma ymmärtää yskän ja tulee kahville. Jutteleminen toiselle aikuiselle, onko mitään parempaa?

Keskiviikko:

Maata näkyvissä! Äiti saapuu Iso G kainalossaan. "Kiva kun tulit", päähenkilö sanoo ja jatkaa: "Tossa on Mini, mä lähden 20 minuutin lenkille". Päähenkilö hölkkää kuin henkensä hädässä. Yksinäinen hetki! JESH! Takaraivossa Herra Motivaatio alkaa kolkuttaa. Iso G on täällä!

Torstai:

Päähenkilö on taivaassa. Läsnä on toinen aikuinen. Se puhuu sanoja, se kävelee itse, sitä ei tarvitse kanniskella, se osaa tehdä itse ruokansa, se on ihan täpinöissään Ministä!

Perjantai:

Minin isä saapuu. Päähenkilön arvostus häntä kohtaan on kasvanut viikon aikana valtavasti. On olemassa ihminen, jonka kanssa voi jakaa iloisia ja surullisia asioita. Ihminen, jonka kanssa voi jakaa arjen. Täydellistä!