perjantai 19. heinäkuuta 2013

Ken kantaisi kaksi tiiliskiveäni?

Kävin tänään toisen kerran fysioterapiassa. Terapeutti oli kovin toiveikkaan näköinen ja kysyi että joko alkaa jalat olla paremmat. Piti valitettavasti kertoa, että ei, edelleen pöntölläkäynti sattuu (ne teistä, jotka ovat nyt ihan että mitä sheissea niin lukekaa Viikkoraportti 3). Ei kuitenkaan hätää, sain uusia ihania liikkeitä. Nyt alkaa olla jo vähän haastettakin, nimittäin liikkeitä tehdessäni huomasin punttieni tutisevan. Vilkaistuani, että mikä ihme siellä oikein nykii tajusin, että lihasparkani ovat joutuneet viimein oikein kunnon treeniin. Onneksi fysioterapeutti käski myös lopettaa liikkeiden teon jos lihakset väsyvät liikaa, koska sillä saan itselleni vain vammoja aikaiseksi.

Lihasten tutina kuitenkin paljasti miten huonossa kunnossa jalkalihakseni ovatkaan. Tai sitten niillä on vaan liikaa massaa kannatettavanaan. Jostain kumman syystä painoni ei putoa, vaikka syön edelleen sen 1600-1700 kcal per päivä. En enempää enkä vähempää. Kuka selittäisi miten on mahdollista olla laihtumatta jos syö vähemmän kuin kuluttaa? Taidan olla jokin tieteellinen ihme. Ensimmäisenä tulee tietysti mieleen klassikot (klassikot siksi, että näillä selitetään miksi ei laihduta): hidas aineenvaihdunta ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Aineenvaihdunnassani ei pitäisi olla mitään vikaa ja kilpirauhasarvot on tsekattu viime kesänä. Jos tämä paino ei ala tästä kuukauden sisään putoamaan tällä treenaamisella ja ruokavaliolla niin taidan mennä uudestaan lääkäriin josko he suostuisivat ottamaan parit verikokeet. Kilppariarvot voisi ainakin määrittää uudestaan. Jos jollain lukijalla on kokemusta siitä, mistä tällainen voisi johtua niin heittäkää kommenttiboksiin vinkkejä.

Fyssari myös päätyi pikaisen lihasten painelun jälkeen pehmittämään ongelmakohtia ultraäänellä. Ideana on kaiketi se, että veri lähtisi kiertämään paremmin ja lihas rentoutuisi. Sietäisi rentoutuakin, koska fysiioterapeutin juttuja kuunneltuani tulin siihen tulokseen, että kipeät kohdat muistuttavat lähinnä tiiliskiveä. Ei vissiin pitäisi. Kaikki mikä sattuu on tällä hetkellä kiellettyä (hyvästi vessassa käynti ja portaiden nouseminen!). Onneksi tämä ei kuitenkaan vaikuta juoksuharrastukseeni, koska siinä minua ei satu.

Ei se kai auta vinistä. Pakko niitä jalkoja on sitten vaan treenata. (Olin toivonut, että ongelma häviäisi jollain ihanalla kokovartalohieronnalla, jossa joutuisin käymään kolme kertaa viikossa. Ei mennyt toivomukset näköjään ihan nappiin. Darn.)

2 kommenttia:

  1. Joku ravintoterapeutti sanoi joskus aikoinaan aamutelevisiossa, että yli 95% tapauksia kun joku tietty kalorimäärä ei lahduta vaikka pitäisi, niin kyse on laskuvirheestä. Joko jotain unohtuu tai jotain laskee väärin.

    Sen kummemmin kantaa ottamatta että sinulla olisi kyse tästä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista :) Olen tätä miettinyt kyllä, että voisiko kohdallani olla kyse tästä. Minä kuitenkin mittaan kaiken vaa'alla ennenkuin syön mitään ja kirjoitan tulokset kiloklubiin, joka antaa syödyt kalorit. Ne ovat ohjelman mukaan pysyneet hyvin tuolla 1600-1700 välillä. Toisinaan paikalliset ruuat eivät vastaa kiloklubista löytyneitä, jolloin katson paketin kyljestä paljon 100g sisältää kaloreita ja laitan ne ylös sen mukaan. Mutta jokatapauksessa selvittelen tätä täällä hetken itsekseni (ja kirjoitan edelleen kaiken ylös) ja jos ei selviä niin varmaan lääkärille tai mainitsemallesi ravintoterapeutille on mentävä. Jotain minä taidan tehdä väärin.

    VastaaPoista

Asiaa? Anna tulla!