maanantai 28. heinäkuuta 2014

Matkustan ympäri maailmaa...

...laukussa leipää ja piimää (nam) vaan. 

Pikaiset terveiset Suomen pääkaupungista! Huomenna lähtee kone kotia kohti ja lomailu saa lop... jatkua. Olen kokeen jälkeen ottanut koko kesän rennosti. Niin tajuttoman rennosti, että en pääse yli siitä hämmennyksestä, joka minuun iski kun tajusin, että kohta on jo elokuu. ELOKUU! On varmaan parasta kerätä vähän kesän tapahtumia pienoisena yhteenvetona tähän alle.

Viime jaksossa tapahtunnutta:

Meillä oli pitkään eräs sukulaiseni kyläilemässä. Hänen kanssaan kiertelimme kotimme lähiseutuja ja kärsimme kaksi viikkoa kestäneistä rankkasateista. Vieraasta erottuamme suuntasimme Suomen kauniille Saimaalle mökkeilemään, josta tie vei lopulta Helsinkiin, jossa vietän nyt harvinaista Mini vapaata hetkeä.

Minin sanavarasto kasvaa huimaa vauhtia. Liekö suomen vierailumme vauhdittanut sanojen oppimista, kun parin viime viikon aikana puhe on kehittynyt valtavasti. Viimeaikoina olemme saaneet kuunnella sellaisia sanoja kuin puuo (puuro), alo (valo), ihahhaa(heppa), auva (hauva), prumprum (kaikki meteliä pitävät kulkuvälineet) jne.

Eräs Minille tärkeä asia on myös viimein alkanut sujua - kävely.

It's small step for mankind, one a giant leap for Mini. 


Seuraavissa jaksoissa:

Meille saapuu jälleen vieraita, kunhan itse rönyän täältä kotiin. Sen jälkeen saapuu vähän lisää vieraita. Sitten matkustan piipahtamaan Tsekeissä, jonka jälkeen onkin minun jo aika matkustaa viikonlopuksi takaisin Suomeen. Kaaso näet lähetti viestin, että olisi parempi olla tuona viikonloppuna Suomessa. Jotain mystistä on luvassa. Oletan, että kyseessä on polttarit ja lupaan raportoida tänne miten pahasti minua oikein nöyryytetään.

Kunhan polttareista on selvitty on pian aika suunnata jälleen Suomeen, koska luvassa on viimein hääjuhlamme. Hääpukuni saapui viime viikolla kotiimme ja hieman täpinöissäni ja kauhulla odotan sen sovittamista. Olen nimittäin syönyt paljon herkkuja kesän aikana ja kerännyt todennäköisesti hieman painoa. Mutta puvun kohtalo selviää huomenna.

Menoa siis riittää edelleen ja blogi pysyy todennäköisesti melko hiljaisena. En viitsi istua koneella kirjoittamassa, jos meillä on vieraita ja reissailun lomassa on usein pitkiä pätkiä, että netti ei toimi. Siksipä toivottelen tässä kaikille vaan hyvää loppukesää. Palaan asiaan, kun asiaa on ja tekniikka pelaa.



keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Ovet ei aukene meille

Hakukaupunki ma 26.5.2014 aamupäivä

On aivan jumalattoman kylmä, kun astun lentokoneesta ulos. On harmaata ja ankeaa. Ensimmäinen päähäni iskostuva ajatus on "Ei. En minä tänne halua." Samoilen päivän kaupungilla palellen, kunnes päädyn kahvilaan istumaan. Viereisessä pöydässä kolme tyttöä puhuu geeniteknologiasta. Tai lähinnä yksi selittää panikoituneella kimeällä äänellä kahdelle muulle miten PCR toimii ja kaksi muuta kyselevät tyhmiä. Yritän keskittyä Ilta-Sanomiin, mutta ajatukseni keskeytyvät jatkuvasti, kun viereisen pöydän tytöt pohtivat ääneen. Vaietkaa nyt hyvät ihmiset ja rauhoittukaa. Kimeällä äänellä puhuvalle tytölle tekisi mieli mennä sanomaan: "Sinä selvästi osaat nämä asiat. Rauhoitu." Koko ajan olen entistä vakuuttuneempi siitä, että haluan lääkikseen, mutta en tänne. Minne vaan muualle, mutta ei tänne. Haluan kotiin rakkaideni luo.

Heinäkuu 2014

Olen pelännyt tätä päivää. Olen pelännyt sitä, että jollain ihmeen kaupalla saisinkin nähdä nimeni hyväksyttyjen listassa. Olen harmitellut sitä, että en uskaltanut tunnustaa itselleni jo keväällä, että tällä hetkellä, tässä elämäntilanteessa, sisäänpääsy olisi ehkä huonoin mahdollinen lopputulos. Miksi en tajunnut tätä jo keväällä vaan jatkoin lukemista? Ne kaikki turhaan luetut illat...

Olemme jo Minin isän kanssa saaneet mietittyä tulevaisuudensuunnitelman, jonka lopputulemana on se, että minusta tulee lääkäri. Suunnitelma sisältää paluumuuton Suomeen ja minulta paljon matkustamista ulkomaille, mutta kaikenkaikkiaan suunnitelma vaikuttaa hyvältä. Meille sopivalta. Ihan lähitulevaisuuden juttu se ei kuitenkaan ole, koska harkitsemme muuttoa Suomeen vasta, kun Minin on aika aloittaa koulu. Silloin suunnitelman rahoituskin on kunnossa.

Avaan nimilistan. Syke nousee. Selaan nimeni kohdalle ja huokaisen. Helpotuksesta. Nimeni ei ole siellä. Ensi keväänä minun ei enää tarvitse lukea, koska suunnitelma on selvä.

Ovet ovat edelleen kiinni.