Somebody that I used to know

Häät lähestyvät ja polttarit olivat ja menivät. Sekös harmittaa, koska vietin elämäni hauskimmat perjantain ja lauantain Suomessa. Sunnuntaina tein hetken kuolemaa, kunnes maanantaina palasin kotiin, jossa juna-asemalla oli vastassa kaksi leveintä hymyä ja tiukinta halia, jotka olen koskaan saanut.

Polttarini olivat enemmän kuin odotin. Täysin minun näköiseni sisältäen juuri sitä itsensä nolaamista, jota harrastan muutenkin jatkuvasti, saunomista, uimista jäätävässä vedessä henki salpautuen, syömistä, juomista, ohjelmaa, mutta ennen kaikkea: ystäviä. Sain nähdä valtavasti rakkaita ystäviäni ja nauroin enemmän kuin koskaan. Nostalgisoin menneitä sellaisten ihanien ihmisten seurassa, joita en ollut nähnyt viiteen vuoteen, mutta jälleen kerran huomasin, että joidenkin ihmisten kanssa sitä vaan on aina samalla aaltopituudella vaikka tapaamisten välissä olisi vuosia.

Sitten on niitä toisia, jotka ovat syystä entisiä.

Heille sanoin hyvästit juosten puun ympäri ruisleivät kainaloissa huutaen heidän nimiään. Entiset heilat saivat jäädä menneeseen (vaikka yhden kanssa olenkin pysynyt ihan rehellisesti ainakin kavereina).

Toivotaan, ettei tämän nykyisen herran nimeä tarvitse huudella tulevaisuudessa puun ympäri juosten. Se tässä ainakin olisi tavoitteena. Pysyä yhdessä niin kauan kun hyvältä tuntuu. 

It's going down, I'm yelling timber! TIMBER!

On ollut vähän hiljaista. Ei sillä etteikö tästä moottoriturvasta irtoaisi tarinaa, mutta täällä on hieman pohdittu. On pohdittu yleisesti tulevaisuutta, on pohdittu blogin tulevaisuutta, on pohdittu ylipäänsä kaikkea mitä ihmiselämään mahtuu. On taas pohdittu niin paljon, että en tiedä mitä siitä kirjoittaisin?

Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin?

Siitä lähtien kun päätin luopua ensi kevään hausta on mieli ollut kevyt (kirjoitin aluksi kevät mikä toki olisi sekin ollut varsin kuvaavaa). Samalla mieltä painaa se, että tämä on ollut vahvasti hakuun liittyvä blogi. Eniten lukijoita on kaikilla hakusanoilla, jotka liittyvät hakemiseen. "Lääkis", "fysiikka vaikea", "kalavaaka" (for real: muutkin kamppailevat sen tehtävän kanssa!), "motivaatio lääkis" jne. Nämä sanat toistuvat jatkuvasti blogin hakusanoissa. Mutta kun minä en enää kirjoita niistä aiheista. Lääkis aihe alkaa olla kaluttuna osaltani niin kauan kunnes parin vuoden kuluttua suuntaan sinne Riikaan. Siihen asti minulla ei ole aiheeseen enää mitään annettavaa, joten ajattelin muokata blogilistan hakusanoja siten, että tätä blogia ei sieltä enää "lääkis" hakusanalla löydä.

Blogi tuskin katoaa kokonaan, mutta keskityn entistä enemmän muihin arkipäivän asioihin. Edelleen pidän tätä lähinnä päiväkirjana itselleni ja läheisilleni.

Läheisenikin voivat vihdoin huokaista helpotuksesta, kun tuo suuri lääkispuu viimein kaadetaan: ei enää tarvitse kuunnella sitä jatkuvaa papatusta aiheesta.

TIMBER!


https://www.youtube.com/watch?v=hHUbLv4ThOo&index=4&list=RD0KSOMA3QBU0

Mitä ajattelin tänään? Osa 1

Miksi Muumipeikko käyttää uimahousuja vaikka se on muuten aina alasti?

Kiitos flunssa.