Viikkoraportti 3

Viime perjantain viikkoraportti jäi naputtelematta, koska en kehdannut istua appivanhempien valvovan silmän alla koneelle liian pitkäksi aikaa. Sen sijaan vietin mukavan viikonlopun kävellen cityssä ja vaellellen lähikukkulalla. Kaikki mitä teimme oli kivaa ja terveellistä (lukuunottamatta yhden päivän mättöjä, jotka tuli vedettyä, koska olin kuolemassa nälkään). Pidemmittä esipuheitta päästään itse asiaan:


Projekti 1: On ollut äärettömän mukavaa huomata, että Minin kanssa voi tehdä oikeastaan kaikkea mitä teimme ennen kahdestaan. Pikkaisen enemmän siitä on kyllä tietysti vaivaa. Ennen ei tarvinnut miettiä etukäteen yhtään mitään vaan tuli vain lähdettyä. En esimerkiksi muista koskaan miettineeni onko mukana nyt tarpeeksi vaippoja.

Mini on ollut mukanamme ihan kaikkialla. Tietysti sellaiset entisajan hurjastelut, jossa tulee päädyttyä pyöräilyn sijaan taksilla Nuuksion vessapolulle telttailemaan ovat jääneet hieman vähemmälle, mutta silti uskaltaisin Minin kyllä ottaa mukaan ihan minne vaan. Sitäpaitsi lapsen mieli on järjettömän utelias. Kuinka paljon voi saada irti pelkästään tuijottamalla yhdestä ja samasta kirjahyllystä aikuisiällä? Kokeilkaapa jaksatteko tsiigailla sitä tuntikausia.

Projekti 2: 93,2 kiloa. Tämän aamun lukemat. Tuohon se on nyt jäänyt jumittamaan, mutta jumittakoon rauhassa. Tuo lukema on nimittäin minulle saavutus: en kirjoittanut viiteen päivään mitään kiloklubiin (siitä syystä, että en kehdannut punnita kaikkia ruokiani, mikähän lie ujous iskenyt?) ja söin terveellisesti tasaisin väliajoin paljon hedelmiä ja salaatteja.Varmaankin ensimmäisen kerran historiassa painoni ei noussut, kun en tarkkaillut sitä kokoajan, vaan pysyi ihan nätisti tuossa mihin se oli viime torstaina jäänytkin. Jotain tässä ruokavaliouudistuksessa taitaa siis olla kohdallaan. Kuten alkutekstissä raapustinkin, niin söin yhtenä päivänä hieman perusruokavaliosta poiketen. En kuitenkaan tällä kertaa ajatellut, että se oli nyt sitten siinä, tuohon kaatui koko elämäntaparemonttini. Sen sijaan mietin, että en aio missään nimessä tulevaisuudessa noudattaa mitään tiettyä tarkkaa ruokavaliota, joten samapa tuo vaikka nyt vedinkin bratwurstin ranskalaisilla. Rentous ja joustavuus sopii minulle. Sitäpaitsi se ruoka oli hyvää. Suolaista ja rasvaista. Nam nam!

Liikunnasta on tullut minulle jälleen ilonaihe. Yhtenä päivänä huomasin juoksevani löntystämisen sijaan. Edelleenkään juoksuohjelmassa ei mitään hirvittävän pitkiä juoksupätkiä ole (lukuunottamatta lauantain 20 minuuttista, which i DID run by the way), mutta ne lyhyemmät pätkät alkavat sujua. Lihaskuntotreenikin alkaa tuottaa tulosta. Ainakin sen osalta, että siitä tulee hyvä fiilis.

Pientä takapakkiakin on otettu. Kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen molemmat polveni kipeytyivät. Kokeilin aluksi lepuuttaa niitä, mutta tilanne tuntui pahenevan. Pahin kipu tuntuu kun käyn istuksimassa toiletissa. Laskeutuminen pöntölle ja ylösnousemus tuntuu ihan tuskalta. Ehkä sen takia istuntoaikani on pidentynyt, koska en yksinkertaisesti halua nousta. Lisäksi portaat ylös ja alas tuottavat tuskaa. Aikani kärvisteltyäni menin viimein lääkäriin, joka määräsi minulle fysioterapiaa. Vaikuttaisi nimittäin siltä, että reisilihaksen haarautumiskohta polven yläpuolella on molemmissa alaraajoissa jumissa/tulehtunut (nyt saa joku fysioterapiasta ja ihmisen lihasrakenteesta jotain tietävä korjata, jos sepustan ihan väärin). Olin eilen ensimmäistä kertaa fysioterapeutilla ja ainakin kipua aiheuttava kohta löytyi molemmista jaloista. Ilmeisesti heti polvien yläpuolelta löytyi jotain poikkeavan kovan tuntuista ja näitä kohtia lähdetään nyt sitten pehmittämään. Sain erittäin yksinkertaisia jumppaliikkeitä joita teen kaksi kertaa päivässä. Lisäksi kokeiltiin toiseen polveen teippauksia, joiden pitäisi auttaa lihasta käyttämään muita lihaksen osia enemmän kuin juuri sitä kipeää kohtaa. Fysioterapeutti teippasi ainoastaan toisen jalan, jotta näemme perjantaina onko siitä ollut mitään apua ja huomaako jaloissa eroa. Teippauksen värin sain valita itse! Olo oli kuin lapsella karkkikaupassa ja päädyin siniseen. Hetken jos olisin miettinyt niin olisin ehkä havainnut, että sininen ei ainakaan ole huomaamaton väri. Vai mitä mieltä olette?

EDIT: tähän tulee kuva, kunhan tämä laite alkaa taas toimia siten, että minäkin ymmärrän mitä se tekee.

Edit: Jee, jee. Sainpas kuvan laitettua! En tosin sitä minkä olisin halunnut vaan tällaisen aika paskan. Ehkä tämä kompuutteritaito tästä paranee!

Projekti 3: Villasukat edistyy! Olen kaivanut langat esille ja aloittanut toisen sukista. Ainoa ongelma tässä on se, että edelleen olen tekemässä pienehköjä sukkia. Katsoin netistä, että sellaiset 35 koon sukat vaativat 48 silmukkaa (onko ne silmukoita nimeltään..?). Olen nyt tehnyt tuon ohjeen mukaan alkua, mutta mielestäni sukan varresta tulee todella löysän näköinen. What to do? Purkamaan en tuota luomusta ala, joten kaveri saa vissiin sitten tyytyä sukkiin joihin mahtuu parikin siroa nilkkaa sisälle.

EDIT: tähänkin tulee kuva, kunhan tämä idioottimasiina alkaisi toimia niin, että tyhmempikin ymmärtää missä vika.

Edit: Kuva on viimein paikalla! Tosin vinottain. Mutta idea tulee selväksi. Hirvittävä glitterpinkki sukan alku. Olen niin ylpeä!

Projekti 4: Vähän olen tässä huolestuneena seurannut korkeakoulujen uudistusta, jonka mukaan ensikertalaisia suositaan. Käsittääkseni on tarkoitus rajoittaa opiskelumahdollisuuksia sellaisilta ihmisiltä kuten minä, joilla on jo yksi tutkinto tehtynä. Jos olisin tästä tiennyt opiskellessani, en olisi koskaan ottanut papereita ulos yliopistolta. Niin silkkaa huttua ovat tutkintopaperini, jotka voisi suosiolla heittää vaikka järveen. Pääsin aikoinaan alalle, joka on todella haluttu. Heti kättelyssä tuli selväksi, että työuravaihtoehdot ovat joko tutkijan, viraston paperinpyörittäjän tai opettajan ura. Valitettavasti minulle oli selvää, että mikään näistä ei ole se mitä haluan tehdä. Lisäksi ala on niin kilpailtu, että joutuisin noista onnettomasti palkatuista ja vähän arvostetuista hommista taistelemaan itseäni paljon motivoituneempien tyyppien kanssa. Toisin kuin useat samaan aikaan yliopistolla aloittaneet tein kuitenkin tutkinnon loppuun töiden ohessa. Monet jättivät homman kesken tajutessaan miten älytön on työtilanne valmistumisen jälkeen.

Nyt olen siis hakemassa toista kertaa lääkikseen juuri silloin, kun lainsäätäjät keksivät hankaloittaa sisäänpääsyäni. Tuntuu, ettei oikein kukaan tiedä mitä tämä uudistus tuo tullessaan. Luulisin, että marraskuussa selviää, miten lääkikset tähän uudistukseen suhtautuvat. Olisihan se nyt kohtuullisen perseestä, jos en pääsisi opiskelemaan haluamalleni alalle. Sen sijaan olisin työttömänä vailla järkevää koulutusta, koska edellisellä tutkinnollani en tee yhtään mitään. Win win situation sekä valtiolle että minulle. Eikö?


Projekti 5: Huh huh, että tulee häille hintaa! Näköjään näihin todella saa uppoamaan ihan niin paljon rahaa kun tahtoo. Meille kaksi tärkeintä on hyvä paikka ja erinomainen ruoka. Luonnollisesti näistä kahdesta koostuukin lähes koko hääbudjettimme. Kasvispainotteinen buffetmenu, jossa saa olla kalaa ei ihan maksa saman verran kuin lihapullat ja perunat. Kukapa olisi arvannut!


Projekti 6: Kiitoskortti on löytynyt, postimerkkikin on. Ainut mikä puuttuu on osoite ja siitäkin on hyvä aavistus. Harmi, että entisellä saksanopettajallani on muutamia kaimoja Suomessa. Toisaalta ei kai se nyt niin vakavaa ole, jos joku toinen henkilö saa kiitoksen opettamisestani. Ajatus on tärkein.


Tulipas tehtailtua keskiviikon romaani näköjään.Kuulemisiin!