Pääsykoerumba on kuumimmillaan ja blogiini on rynnistänyt ihmisiä, jotka janoavat tietoa siitä mitä luen ja miten luen (lähde: blogin statistiikka). Sitten paikalle pölähdän minä ja pilaan kaiken. Nimittäin nyt alkaa blogini historian pisin blogitauko.
Kirjoitettavaa asiaa olisi niin paljon. Pidän todella paljon tästä harrastuksestani ja erityisesti jutustelusta muiden hakijoiden kanssa. Olen kuitenkin aikarajoittunut. Pieni vilkas kakara, kuntoilu ja sosiaalinen elämä lohkaisevat päivästäni suuren osan. Lapsesta en luovu, kuntoilusta en voi tinkiä ja sosiaalisen elämän kuolema olisi kuolema myös minulle. Jostain on kuitenkin luovuttava, jotta saisin aikaa pääsykoeluvuilleni. Se jotain on internet.
Internet lohkaisee onnettoman vähäisestä vapaa-ajastani liian suuren osan. Huomaan myös omaavani hieman taipumusta internetriippuvaisuuteen, joten on parempi jättäytyä sieltä hetkeksi kokonaan pois. Näin saan päiväni rytmitettyä paremmin ja lisää kallisarvoista aikaa.
Näkemiin siis kaikille. Pitäkää päänne kylminä siellä pääsykoesalissa (minä ainakin pidän, tänä vuonna on paljon lungimpi meno kuin viime vuonna). Lupaan palata blogin ääreen heti kunhan pääsykoejärkytykseltäni kykenen eli 27.5 klo about 21 muutaman oluen jälkeen. Sillon aion olla massaltani 82 kiloa, olen toivottavasti tehnyt juuri sen pääsykokeen, jonka avulla pääsen sisään ja alan viimeinkin suunnitella häitämme. Siihen asti elämäni on yhtä fysiikan, kemian ja biologian onnellista sekamelskaa, kakkavaippoja, ensiaskelia, ensisanoja, hymyjä ja halauksia. Kaikki niin tärkeitä.
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
keskiviikko 12. maaliskuuta 2014
Elämäni musikaalina
Olen aina rakastanut musikaaleja. Jos voisin, eläisin musikaalia. Mikään ei olisi parempaa kuin se, että yhtäkkiä voisi puhjeta lauluun ja tanssiin eikä kukaan katsoisi kieroon. (Aina ne katsoo kieroon kun kokeilen.)
Harmittavasti ehdotukseni häidemme teemasta teilattiin kovaäänisesti sekä sulhasen että muistaakseni kaasojenkin osalta. Tai lähinnä se aiheutti silmien pyörittelyä. Olisin nimittäin t-o-d-e-l-l-a innostunut zombimusikaaliteemaisista häistä. (Pyöritelläänkö siellä nyt niitä silmiä?) Olihan se aluksi hieman vitsillä heitetty juttu, mutta hemmetti.. Minä tykkään zombeista ja musikaaleista, miksi en siis zombimusikaaleista?
Olisihan se nyt huippua jos häissämme aina yhtäkkiä joku puhkeaisi lauluun kesken kaiken ja vetäisi myötähäpeää aiheuttavan tanssirutiinin tanssilattialla. Vielä sellaisella suomalaisella innottomuudella höystettynä. Mahtavaa! Vielä huipumpaa olisi, jos joku vetäisi Thrillerin zombikoreografian. Aijai, kyllä palkitsisin shamppanjalla!
Mutta ei.. Sellaista ei vissiin ole häissämme luvassa.
Pyh sanon minä. Ja juu, tämän enempää en sitten häitämme ole vielä miettinytkään. Onhan tässä vielä aikaa.
Harmittavasti ehdotukseni häidemme teemasta teilattiin kovaäänisesti sekä sulhasen että muistaakseni kaasojenkin osalta. Tai lähinnä se aiheutti silmien pyörittelyä. Olisin nimittäin t-o-d-e-l-l-a innostunut zombimusikaaliteemaisista häistä. (Pyöritelläänkö siellä nyt niitä silmiä?) Olihan se aluksi hieman vitsillä heitetty juttu, mutta hemmetti.. Minä tykkään zombeista ja musikaaleista, miksi en siis zombimusikaaleista?
Olisihan se nyt huippua jos häissämme aina yhtäkkiä joku puhkeaisi lauluun kesken kaiken ja vetäisi myötähäpeää aiheuttavan tanssirutiinin tanssilattialla. Vielä sellaisella suomalaisella innottomuudella höystettynä. Mahtavaa! Vielä huipumpaa olisi, jos joku vetäisi Thrillerin zombikoreografian. Aijai, kyllä palkitsisin shamppanjalla!
Mutta ei.. Sellaista ei vissiin ole häissämme luvassa.
Pyh sanon minä. Ja juu, tämän enempää en sitten häitämme ole vielä miettinytkään. Onhan tässä vielä aikaa.
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Hyvästit Minin valtaistuimelle
Kun Mini syntyi, huomasin vartaloni muuttuneen. Minulle oli tullut alavatsapömppis, jota kutsuin "Minin valtaistuimeksi". Valtaistuin käsite tulee siitä, että se ilmestyi minulle Minin ansiosta ja kaikenlisäksi toimi vielä konkreettisena istuimena, kun kanniskelin Miniä ympäriinsä. Käsi Minin ympärille ja mukula pömpän päälle niin ei tarvinnut käsivoimia paljon käyttää.
Tänä aamuna valtias on syösty valtaisuimeltaan ja vallankumous on suoritettu! Painoin nimittäin aamulla tasantarkkaan niin paljon, kun painoin koskaan suurimmillani ennen Minin syntymää. Mikä parasta: valtaistuin on lähes kadonnut.
Paino: 88.8 kg
Pudotus: - 5,2 kiloa
Nyt kersaa täytyy varmaan alkaa kanniskelemaan niillä käsivoimilla, mutta en kyllä valita. Vauvapaino on poissa!
Tänä aamuna valtias on syösty valtaisuimeltaan ja vallankumous on suoritettu! Painoin nimittäin aamulla tasantarkkaan niin paljon, kun painoin koskaan suurimmillani ennen Minin syntymää. Mikä parasta: valtaistuin on lähes kadonnut.
Paino: 88.8 kg
Pudotus: - 5,2 kiloa
Nyt kersaa täytyy varmaan alkaa kanniskelemaan niillä käsivoimilla, mutta en kyllä valita. Vauvapaino on poissa!
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Fysiikan vastaisku
Voi että kun on tahmeaa taas. Tietyt asiat tuntuvat aina tökkivän, vaikka niitä miten laskisi. Seuraavassa esimerkki laskusta joka töksähti aivan totaalisesti:
"0,35mikrometriä paksu kalvo, jonka taitekerroin n=1,45, on kahden optisesti harvemman aineen välissä. Kalvoon suunnataan valkoista valoa. Mitkä aallonnopeudet vahvistuvat heijastuksessa?"
Joo-o, tajuan puolen aallon vaihesiirron ensimmäisessä rajapinnassa, tiedän, että vastausten on oltava välillä 400-700nm, tiedän, että aalto kulkee tuon matkan kahdesti ja sen on oltava paluumatkalla itsensä kanssa samassa vaiheessa, jotta se vahvistuisi. Tiedän aallon monikerrat sun muut. Mutta silti en ymmärrä. En saa tuosta väännettyä sitä tarvittavaa kaavaa, jolla laskun saa laskettua. En edes mallivastauksen avulla saa selkoa siitä mitä on missäkin, milloin ja kenen kanssa.
Turhauttavaa.
Taitaa olla illalla Minin isälle töitä.
Edit: Noin kaksikymmentä minuuttia postauksen jälkeen tuli Heureka!- minä keksin sen hetki. Hurraa!
"0,35mikrometriä paksu kalvo, jonka taitekerroin n=1,45, on kahden optisesti harvemman aineen välissä. Kalvoon suunnataan valkoista valoa. Mitkä aallonnopeudet vahvistuvat heijastuksessa?"
Joo-o, tajuan puolen aallon vaihesiirron ensimmäisessä rajapinnassa, tiedän, että vastausten on oltava välillä 400-700nm, tiedän, että aalto kulkee tuon matkan kahdesti ja sen on oltava paluumatkalla itsensä kanssa samassa vaiheessa, jotta se vahvistuisi. Tiedän aallon monikerrat sun muut. Mutta silti en ymmärrä. En saa tuosta väännettyä sitä tarvittavaa kaavaa, jolla laskun saa laskettua. En edes mallivastauksen avulla saa selkoa siitä mitä on missäkin, milloin ja kenen kanssa.
Turhauttavaa.
Taitaa olla illalla Minin isälle töitä.
Edit: Noin kaksikymmentä minuuttia postauksen jälkeen tuli Heureka!- minä keksin sen hetki. Hurraa!
perjantai 7. maaliskuuta 2014
Välirauha fysiikan kanssa
Mistähän kummasta nyt oikein tuulee? Fysiikka sujuu.
Piti oikein ottaa hengähdystauko laskuista, kun alkoi käsi kramppaamaan hurjassa laskutahdissa. Yritän olla mahdollisimman nopea, koska sitä vaaditaan pääsykokeessa. Samalla yritän olla mahdollisimman tarkka, koska sitä erityisesti vaaditaan pääsykokeissa. Samalla pohdin, että laskenko liian helppoja laskuja vai mitä ihmettä tässä on oikein tapahtunut?
Olen nyt viimeisen kuukauden ja vähän päälle uhrannut vain ja ainoastaan fysiikalle. Olen laskenut vanhat YO-kokeet vuodesta 2004 saakka läpi ja tällä hetkellä lasken vanhoja valmennuskurssimateriaaleja. Ja se sujuu. Siis fysiikka - vihamieheni. Tätä päivää en uskonut näkeväni.
Ehkä herään tästä unesta pian, mutta sitä ennen pidän hetken vielä kiinni illuusiostani.
Piti oikein ottaa hengähdystauko laskuista, kun alkoi käsi kramppaamaan hurjassa laskutahdissa. Yritän olla mahdollisimman nopea, koska sitä vaaditaan pääsykokeessa. Samalla yritän olla mahdollisimman tarkka, koska sitä erityisesti vaaditaan pääsykokeissa. Samalla pohdin, että laskenko liian helppoja laskuja vai mitä ihmettä tässä on oikein tapahtunut?
Olen nyt viimeisen kuukauden ja vähän päälle uhrannut vain ja ainoastaan fysiikalle. Olen laskenut vanhat YO-kokeet vuodesta 2004 saakka läpi ja tällä hetkellä lasken vanhoja valmennuskurssimateriaaleja. Ja se sujuu. Siis fysiikka - vihamieheni. Tätä päivää en uskonut näkeväni.
Ehkä herään tästä unesta pian, mutta sitä ennen pidän hetken vielä kiinni illuusiostani.
torstai 6. maaliskuuta 2014
Kaksi todellisuutta
Seuraavassa kirjoitan kaksi tarinaa. Tarinat kertovat eilisestä päivästä sekä sitä edeltävästä yöstä. Molemmat tarinat ovat tosia. Kumpi on realistisempi? Sen saat päättää sinä.
Tarina 1:
Täydellinen päivä
Eilen saimme nukkua pitkään! Mini oli hieman uuvahtanut edellisenä päivän sairaudestaan, joten vetelimme kaikki sikeitä jopa yhdeksään saakka. Minin isäkin oli saanut yllättävän vapaapäivän, joten päätimme oleilla kotona pyjamapäivää viettäen. Leikimme koko perhe yhdessä Minin huoneessa ja Minikin sai syödä aamupalaa sängyssään, luksusta jota meillä ei harrasteta koskaan. Iltapäivällä sain nauttia Minin isän tekemästä myöhäisestä aamupalasta. Olin päättänyt noudattaa VLC-dieettiä (very low calory diet) koko päivän ja jostain syystä Minin isäkin innostui siitä. Iltapäivällä sain vielä ottaa päiväunet, kun Minin isä leikki lattialla maaten Minin kanssa. Reippaan päivän päätteeksi menimme kaikki vielä nukkumaankin oikein ajoissa jo klo 19. Kaiken kaikkiaan aivan upea perhepäivä ja painokin oli seuraavana aamun pudonnut 1,5 kiloa!
Tarina 2:
Someone kill me, please!
Eilen saimme todella nukkua pitkään. Onneksi, koska olimme edellisenä iltana viimein sairastuneet Minillä olleeseen oksennustautiin. Mini oli jo kunnossa, mutta me vanhemmat oksensimme vuoronperään välin klo 23-06 niin kovaäänisesti, että Mini raukkakaan ei saanut nukuttua. Sen vuoksi hänkin oli todennäköisesti hieman väsähtänyt ja saimme viimein nukuttua välin klo 06-09. Minä en päässyt aamulla sängystä ylös, koska meinasin pyörtyä. Minin isä keksi siirtää vierassänkymme Minin sängyn viereen ja roudasi Minille leluja ja tuttipulloja, jotta pieni viihtyisi, kun vanhemmat makaavat vierassängyllä puolikuolleina. Siinä sitä sitten "leikittiin" muksun kanssa lievästi epäinnokkaina. Viimein iltapäivällä uskaltauduin maistamaan Minin isän tekemää puuroa, josta upposi pakottamalla noin puolet. Iltapäivällä vedin vielä tirsat, kun Minin isä koomasi lattialla maaten Minin vieressä "leikkimässä" eli katsomassa, ettei muksu satuta itseään. Kaikenkaikkiaan paino oli todella pudonnut tänä aamuna 1,5 kiloa, mutta tällaista pikalaihdutuskuuria en suosittelisi pahimmalle vihollisellenikaan.
Tässä vielä Minin teille naputtamat terveiset: "bvn zx"
Tarina 1:
Täydellinen päivä
Eilen saimme nukkua pitkään! Mini oli hieman uuvahtanut edellisenä päivän sairaudestaan, joten vetelimme kaikki sikeitä jopa yhdeksään saakka. Minin isäkin oli saanut yllättävän vapaapäivän, joten päätimme oleilla kotona pyjamapäivää viettäen. Leikimme koko perhe yhdessä Minin huoneessa ja Minikin sai syödä aamupalaa sängyssään, luksusta jota meillä ei harrasteta koskaan. Iltapäivällä sain nauttia Minin isän tekemästä myöhäisestä aamupalasta. Olin päättänyt noudattaa VLC-dieettiä (very low calory diet) koko päivän ja jostain syystä Minin isäkin innostui siitä. Iltapäivällä sain vielä ottaa päiväunet, kun Minin isä leikki lattialla maaten Minin kanssa. Reippaan päivän päätteeksi menimme kaikki vielä nukkumaankin oikein ajoissa jo klo 19. Kaiken kaikkiaan aivan upea perhepäivä ja painokin oli seuraavana aamun pudonnut 1,5 kiloa!
Tarina 2:
Someone kill me, please!
Eilen saimme todella nukkua pitkään. Onneksi, koska olimme edellisenä iltana viimein sairastuneet Minillä olleeseen oksennustautiin. Mini oli jo kunnossa, mutta me vanhemmat oksensimme vuoronperään välin klo 23-06 niin kovaäänisesti, että Mini raukkakaan ei saanut nukuttua. Sen vuoksi hänkin oli todennäköisesti hieman väsähtänyt ja saimme viimein nukuttua välin klo 06-09. Minä en päässyt aamulla sängystä ylös, koska meinasin pyörtyä. Minin isä keksi siirtää vierassänkymme Minin sängyn viereen ja roudasi Minille leluja ja tuttipulloja, jotta pieni viihtyisi, kun vanhemmat makaavat vierassängyllä puolikuolleina. Siinä sitä sitten "leikittiin" muksun kanssa lievästi epäinnokkaina. Viimein iltapäivällä uskaltauduin maistamaan Minin isän tekemää puuroa, josta upposi pakottamalla noin puolet. Iltapäivällä vedin vielä tirsat, kun Minin isä koomasi lattialla maaten Minin vieressä "leikkimässä" eli katsomassa, ettei muksu satuta itseään. Kaikenkaikkiaan paino oli todella pudonnut tänä aamuna 1,5 kiloa, mutta tällaista pikalaihdutuskuuria en suosittelisi pahimmalle vihollisellenikaan.
Tässä vielä Minin teille naputtamat terveiset: "bvn zx"
tiistai 4. maaliskuuta 2014
Hei, hei kuule Suomi!
Silloin jos olet niin
Kuule mä tulen niihin paikkoihin
Ja mä tapaan Suomen tyypit
Hei mä tulen niihin paikkoihin
Ja mä tapaan Suomen tyypit
Kuule mä tulen niihin paikkoihin
Ja mä tapaan Suomen tyypit
Hei mä tulen niihin paikkoihin
Ja mä tapaan Suomen tyypit
Mä tapaan Suomen tyypit! Ensi viikolla suuntaa kone kohti stadia, kyydissä minä ja Mini. Kolme kokonaista viikkoa Suomea, sen raivostuttavimpia piirteitä ja parhaimpia ihmisiä.
Aikoinaan, kun asustelin toisaalla Keski-Euroopassa kolme kuukautta, kaipasin Suomea valtavasti. Kaipasin erityisesti sosiaalista piiriäni ja parhaita ystäviäni. Oli järkytys palata Suomeen ja tajuta, että ystävieni elämä oli jatkunut aivan ennallaan, vaikka minä olin poissa. Poissaoleva kaipaa usein enemmän. Siksi on ollut niin mieltä lämmittävää huomata miten paljon minua (ja Miniä) on kaivattu. Muutama ystäväni on hehkuttanut minulle kuinka ihanaa on, että tulen taas käymään. On tehty suunnitelmia ja eräs ystäväni "buukkasi" minut "tällä kertaa kyllä nähdään useammin kun kerran"- lauseella. Samainen ystäväni totesi kaivanneensa jotakuta, josta voi soittaa spontaania seuraa ties mihin rientoihin. Ehkä aika kultaa heidänkin muistonsa minusta, mutta tuota spontaaniutta olen minäkin kaivannut.
"Mennääks Lappiin vaeltaa? Lähetkö Kiinaan ensi viikonloppuna? Mites, tuutko opintolainalla Boliviaan reppureissaamaan? Lähetkö kolmeksi kuukaudeksi Tsekkeihin?" Kaikki nämä ja moni muu kysymys sai entisessä elämässäni sekunnissa myöntävän vastauksen. Spontaanius. Sinua todella kaipaan.
Ja spontaaneja ystäviäni, heitä kaipaan erityisesti, vaikka he ovat luonani täällä vierailleetkin. Onneksi kaipaus korjaantuu ensi viikolla.
Sitten otetaan isot tuopit ja katsotaan Suomea!
Todellakin. Ehkä jopa enemmän kuin yhdet.
maanantai 3. maaliskuuta 2014
Ilmoittautuminen - check!
Jotenkin sitä kuvitteli olevansa ensimmäisenä tänä aamuna ilmoittautumassa pääsykokeeseen. Kädet täristen klikkailemassa ja tarkistelemassa, että hakukohde ja muu sälä tulee napsuteltua oikein.
Niin siinä vaan kävi, että unohdin koko homman, kunnes näin kirjoitettuna päivämäärän 3.3.2014. Silloin vasta havahduin, että todella, SE haku on alkanut tänään. Kliketi klik siis muutkin. Yliopistohakuun pääset tästä.
Tulipas taas snadisti realistisemmaksi se, että koe on jo aivan nurkan takana. En malttaisi odottaa, että pääsen näkemään millaista jäynää hakijoille on luvassa tällä kertaa.
Niin siinä vaan kävi, että unohdin koko homman, kunnes näin kirjoitettuna päivämäärän 3.3.2014. Silloin vasta havahduin, että todella, SE haku on alkanut tänään. Kliketi klik siis muutkin. Yliopistohakuun pääset tästä.
Tulipas taas snadisti realistisemmaksi se, että koe on jo aivan nurkan takana. En malttaisi odottaa, että pääsen näkemään millaista jäynää hakijoille on luvassa tällä kertaa.
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Kuka voisi kellot seisauttaa?
Ja tarjota minulle lisää virkeitä tunteja vuorokauteen?
Tällä hetkellä päivärytmimme on karkeasti on seuraavanlainen:
klo 7 ylös
Klo 7-8 Minille ja itselleni aamupalaa
Klo 8-9 Minin leikitystä
klo 9-10.30 Mini nukkuu ensimmäiset päiväunet, minä lasken fysiikkaa/kemiaa
klo 11-12 Lounas molemmille
n. 12.30-13(.15/30) Mini nukkuu, minä lasken fysiikka/kemiaa
Klo 14- 15.30 salilla
Klo 16.30-19 Kotona. Minin kanssa hengailua, iltarutiinit ja Mini unille
Klo 19-22 Minä lasken fysiikkaa/kemiaa
klo 22.30-7 Unta
Kaksi kertaa viikossa aamurutiini poikkeaa tästä, koska käymme uimassa ja muskarissa.
Tiedän, ei minun pitäisi valittaa. Minä sentään en käy töissä eikä minulla ole kuin yksi helppo muksu handlattavana. Ei minulla olekaan ongelmaa päivärytmini kanssa. Mikäs sen mukavampaa kuin olla kokoajan ns. vapaalla ja päättää itse päivän tekemisistä.
Ongelma on se, että luonnollinen unirytmini on kaikkea muuta kuin tuo yllä mainittu. Olen luonnostani iltavirkku ja aamuntorkku. Lisäksi unentarpeeni on poikkeuksellisen suuri: 9-10h/yö. Tämän vuoksi olen päivisin jatkuvasti hieman kohmeessa. Kuinka kadehdinkaan ihmisiä, jotka pärjäävät lyhyellä/normaalilla unimäärällä. Siinähän saisi vaikka kuinka monta virkeää tuntia lisää päivään, puhumattakaan viikosta.
Keinotekoisia pirteyden tuojiahan toki on. Kuten se suuresti rakastamani kofeiini. Koska kuitenkin havahduin siihen, että juon kahvia aivan tolkuttomia määriä, olen vähentänyt sen juomista radikaalisti. Lisäksi olisi kiva jos pirteys ei tulisi purkista/mistään aineesta vaan luonnollisesti.
Onko tämän tekstin läpikahlanneilla vinkkejä siihen, miten luonnollisesti saisin pirteyttä päivääni? Ulkoilu ja urheilu on jo mallillaan, samoin vitamiinit ja ruokavalio. Voiko unta korvata?
Tällä hetkellä päivärytmimme on karkeasti on seuraavanlainen:
klo 7 ylös
Klo 7-8 Minille ja itselleni aamupalaa
Klo 8-9 Minin leikitystä
klo 9-10.30 Mini nukkuu ensimmäiset päiväunet, minä lasken fysiikkaa/kemiaa
klo 11-12 Lounas molemmille
n. 12.30-13(.15/30) Mini nukkuu, minä lasken fysiikka/kemiaa
Klo 14- 15.30 salilla
Klo 16.30-19 Kotona. Minin kanssa hengailua, iltarutiinit ja Mini unille
Klo 19-22 Minä lasken fysiikkaa/kemiaa
klo 22.30-7 Unta
Kaksi kertaa viikossa aamurutiini poikkeaa tästä, koska käymme uimassa ja muskarissa.
Tiedän, ei minun pitäisi valittaa. Minä sentään en käy töissä eikä minulla ole kuin yksi helppo muksu handlattavana. Ei minulla olekaan ongelmaa päivärytmini kanssa. Mikäs sen mukavampaa kuin olla kokoajan ns. vapaalla ja päättää itse päivän tekemisistä.
Ongelma on se, että luonnollinen unirytmini on kaikkea muuta kuin tuo yllä mainittu. Olen luonnostani iltavirkku ja aamuntorkku. Lisäksi unentarpeeni on poikkeuksellisen suuri: 9-10h/yö. Tämän vuoksi olen päivisin jatkuvasti hieman kohmeessa. Kuinka kadehdinkaan ihmisiä, jotka pärjäävät lyhyellä/normaalilla unimäärällä. Siinähän saisi vaikka kuinka monta virkeää tuntia lisää päivään, puhumattakaan viikosta.
Keinotekoisia pirteyden tuojiahan toki on. Kuten se suuresti rakastamani kofeiini. Koska kuitenkin havahduin siihen, että juon kahvia aivan tolkuttomia määriä, olen vähentänyt sen juomista radikaalisti. Lisäksi olisi kiva jos pirteys ei tulisi purkista/mistään aineesta vaan luonnollisesti.
Onko tämän tekstin läpikahlanneilla vinkkejä siihen, miten luonnollisesti saisin pirteyttä päivääni? Ulkoilu ja urheilu on jo mallillaan, samoin vitamiinit ja ruokavalio. Voiko unta korvata?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)