Alkaa deadline puskea päälle. Kun muutimme tänne, puhuimme kahdesta vuodesta. Kaksi vuotta ja eteenpäin. Kuten arvata saattaa, on tuo kaksi vuotta pian mennyt. Toukokuu kurkkii jo nurkan takana ja me olemme edelleen täällä.
Suunnitelmat ovat hieman muuttuneet alkuperäisestä ja mikäs siinä, niin on yleensä tapanakin, kun ajatukset muuttuvat ja joku toinen vaihtoehto alkaa tuntua paremmalta. Siksi päätimme vielä jäädä. Päätimme, että ollaanpas vielä seuraavat kaksi vuotta ja sitten eteenpäin. Tähän päätökseen vaikutti se, että viihdymme, se että arki täällä on leppoisaa ja vielä erittäin suurena vaikuttimena toimi Suomen talouden tilanne. Onhan se nyt ihan jäätävää menoa mitä siellä tapahtuu. Olemme ikäänkuin talouspakolaisia, koska meidän ei ole mitään järkeä palata Suomeen työttömiksi. Rasittamaan menoillamme jo liitoksissaan natisevaa velkataloutta. Ehhei, parempi pysyä täällä vaan.
Samalla kuitenkin lykkään jälleen kerran omia koulutuksellisia haaveitani kahdella vuodella. Mitäs jos kahden vuoden jälkeen tulee seuraavat kaksi vuotta ja sitten taas seuraavat kaksi vuotta. Tunnen jo nyt miten levottomuus on kasvanut sisälläni ja pääni sisällä on syksyn ajan kuiskutellut pieni ääni: on aika mennä, tämä on jo nähty.
Voipi olla, että jo toukokuussa levottomat tuulet noutavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!