...enkä tiennyt kuinka myöhemmin kaipaisin hitaasti eteenpäin laahustavia päiviä.
Tuo Ultra Bran kappaleesta löytyvä pätkä kuvaa tällä hetkellä erinomaisesti mielentilaani. Olen tässä kaksi päivää kärvistellyt tylsyyden kourissa. Internet on luettu, ajatukset on ajateltu ja pää on tyhjää täynnä.
Tämä kotiäitiys ei todellakaan ole minua varten. Se on huomattu jo tässä kuukauden aikana, jonka olen sitä itsekseni harjoittanut. Päivärutiinit ovat suurin pirtein seuraavat: Mini nukkuu, syö, nukkuu, syö, nukkuu, syö, nukkuu... Minä syötän, teen jotain aivotonta, syötän, teen jotain aivotonta, syötän... Miten kummassa kukaan ei valita tästä tylsyydestä enemmän julkisesti? Onko kyseessä jälleen sellainen tabu, jota ei saisi sanoa tai saa kaikkien äitien vihan niskoilleen tai epäilyjä siitä, että olet masentunut? Vai onko kenties niin, että muilla ei ole tylsää? Mitä te oikein teette päivät pitkät?
Olen kuullut, että pikkulapsiaika on perheen rankinta aikaa. No ei ole meillä. Kyllä tämä ihan lomailusta käy. Onneksi tähän lomailuun tulee (toivottavasti) lisäähaastetta kunhan Mini aktivoituu enemmän. Ehkä silloin tulisi niitä unettomia öitä, huutoa ja rähinää joita joka toisessa blogissa mainostetaan.
Pistän uskoni sinuun Mini!
ps. Enpä olisi uskonut, että tästäkin aiheesta voi valittaa. Kyllä on ongelmat. Tsiisus.
Eikös tuo kappale ole kuitenkin parempi kuvaamaan tunnetilaa kuin tämä?
VastaaPoista"Eipä tiennyt tyttö kuinka monta askelta on alttarilta äidiksi ja kuinka vaihtuu rytmit vuosien
Eipä tiennyt tyttö kuinka liikkuu aika pitkin pohjanmaata laahustaen pellon reunan routaa suosien" - Zen Cafe