Tohtori Krabola "haastoi" minut blogissaan vastaamaan otsikon kysymykseen. Lupailin, että vastaan tähän vasta ensi viikolla, mutta koska pääsykoeluvut ovat nyt päättyneet (tunteeseen "mä en osaa mitään"), päätin vastata tähän sopivasti ennen Suomen lätkämatsin alkua.
Kysymys ja vastausvaihtoehdot ovat seuraavanlaiset: (valita voi 1-10 vaihtoehtoa) Miksi minusta tuli/tulee lääkäri?
1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.
2) Koska olen Jumalasta seuraavana.
3) Tämä on kutsumusammatti.
4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.
5) En keksinyt muutakaan.
6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään parannuskeinoja sairauksiin.
7) Äiti käski.
8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.
9) Haluan Nobel-palkinnon.
10) Ammatti siinä kuin muutkin.
Vastaukseni:1) Haluan vilpittömästi auttaa sairaita.
Minulle tulee hyvä mieli jos saan auttaa.
3) Tämä on kutsumusammatti.
Vaikka kovasti karsastan sanaa kutsumus (koska sillä usein perustellaan kehnoa palkkaa tai surkeita työoloja (siis muilla aloilla)), oli tämä ehkä lähimpänä sitä syytä miksi minä haluan "isona" (mutta fyysisesti pienempänä) lääkäriksi. Olen aikoinaan jo vuonna 2007 päättänyt hakea lääkikseen, mutta silloin hyvin alkaneet luvut kosahtivat silloisen parisuhteen päättymiseen ja iloisen biletyksen alkamiseen. En edes mennyt pääsykokeeseen tuolloin. Biletys jatkui aika monta vuotta ja nyt elämän rauhoituttua on vanha haave taas nostanut päätään. Jonkinlaisesta kutsumuksesta alaa kohtaan voisi siis puhua.
4) Tässä ammatissa saa rahaa ja naisia/miehiä.
Minulle tällä hetkellä kaikkein rahakkain vaihtoehto olisi olla lapsen kanssa kotona, asua täällä ulkomailla ja elellä miehen rahoilla.
Kuten kuitenkin olen aikasemmin maininnut, haluan minäkin joskus olla se joka tuo leivän pöytään. Psyykkeelleni ei oikein sovi elellä toisen rahoilla. Mikäs sen mukavampaa siis, että valitsemani ala on sellainen, josta saa jossain vaiheessa ihan kiitettävän korvauksenkin menetetystä vapaa-ajasta.
5) En keksinyt muutakaan.
No en tosiaan keksinyt. Kun edellinen luonnontieteellinen ala alkoi puuduttamaan ja olin nähnyt miten huonosti monia akateemisesti kouluttautuneita kohdellaan työelämässä, miten surkeat palkat ovat ja miten hirveät ovat työllisyysnäkymät, halusin seuraavaksi alalle, jossa ainakin osa näistä epäkohdista on paremmalla tolalla. Siksi siis lääkis.
6) Haluan antaa panokseni lääketieteen hyväksi ja ehkä edistää tulevaisuudessa tiedettä löytämään parannuskeinoja sairauksiin.
Mikä jottei. Oishan se siistiä. Mutta kyllä se ihan perustyö kelpaa myös, jos en ihmeidentekijäksi taivu.
7) Äiti käski.
Hah. Äiti nimenomaan sanoi, että harkitse nyt vielä mihin ryhdyt.
8) Aivoni tarvitsevat haasteita. Minusta ei olisi tehtaaseen liukuhihnatöihin.
Aivoni todellakin tarvitsevat haasteita. On ollut erittäin nautinnollista välillä siirtyä Minin tasoisesta "keskustelusta" sähkömagnetismin saloihin. Välillä se on ollut toki tuskaa, mutta aivoni varmaan surkastuisivat olemattomiin ilman ajatustyötä. Minä tarvitsen ajattelua, pohtimista, haastetta. Muuten tulen hulluksi.
9) Haluan Nobel-palkinnon.
Suurta ammatillista kunnianhimoa minulla ei ole. Käytän elämäni mielummin muulla tavalla kuin erittäin intensiivisellä työnteolla ja työntekoahan Nobel-palkinto vaatisi sekä muun elämän unohtamista. Ei.
10) Ammatti siinä kuin muutkin.
Välillä suorastaan häiritsee ajatus siitä, että lääkäriys olisi muka jotain muuta kuin ammatti muiden joukossa. Ei se ole. Se on työ. Hankala työ, mutta kuitenkin vain työ. Työ, jonka minä haluan.
Jokeri:
11) Minä olen jäärä
Kun nyt olen päättänyt, että minusta tulee lääkäri niin minustahan sitten tulee. Vaikka sitten kalliilla lukuvuosimaksuilla ulkomailla.
