Kuole paska!

Olen kohtuullisen tarkka kiroilemisestani Minin kuullen. Kerrat, jolloin ärräpäät ovat lentäneet, on laskettavissa yhden käden sormilla. Viimeisin ennen tätä päivää sattui, kun onnistuin jättämään sormeni oven väliin. V***u, kuului silloin niin kovaa, että aivan satavarmasti naapurit oppivat tuon suomen kielen viljellyimmän sanan.

Olen käynyt kotonamme pientä taistelua. Itse asiassa tämän tekstin nimeksi oli alunperin tulossa "Taisteluni", kunnes hiffasin miten mauton ja äärettömän typerä tuo otsikko olisi. (Jos sinä et tajua niin googleta.)

Käyn taistelua koisia vastaan.

Arvon koisa. Painu helvettiin. (Kuva: internetin kuvahaku)

Huomasin kyseisiä otuksia lentelemässä kodissamme ensimmäisen kerran, kun saavuin tänne puolisentoista vuotta sitten. Tiesin heti mistä ällötyksistä on kyse, koska olen aikaisemminkin taistellut näitä vastaan. Ne saapuvat kotiin mm. elintarvikkeiden joukossa, syövät lähes kaikkia ruoka-aineita ja pilaavat ne munimalla munia, joista kuoriutuu toukkia, jotka muodostavat seittiä.

Kun tajusin minkä kanssa olen tekemisissä heitin heti kaikki pilaantuneet ruoat pois. Selvitin koisan elinkaaren ja totesin, että jos kaikki ruuat ovat jääkaapissa yli kuusi viikkoa, pitäisi kaikkien koisien sen aikana päästä lentovaiheeseen ja kuolla nälkään. Tsädääm! Koisat katosivat ja jauhot pysyivät jääkaapissa. Kunnes koitti kevät ja samat paskat ilmestyivät jälleen.

En varmaan vihaisi näitä öttiäisiä niin paljon, elleivät ne olisi välillisesti syyllisiä kahteen vaaratilanteeseen, joihin Mini on joutunut. Nimittäin kun ensimmäiset koisat keväällä ilmestyivät sain mielipuolisen kohtauksen ja jahtasin niitä ympäri keittiötä käsipyyhettä heiluttaen. Lopulta sain yhden ahdistettua nurkkaan ja heilautin pyyhettä. Siitä alkoi kuin hidastettu filmi, jossa tajusin huitaisseeni kristallilasejamme, jotka alkoivat pudota hyllyltä suoraan lattialle, jossa Mini seisoi. Onneksi tuolla kerralla ei käynyt kuinkaan, mutta jotenkin onnistuin toistamaan saman tempun tänään. En tosin tiennyt, että maustehylly, jonka alapuolella koisa loikoili, on irti ja siten lennättää kaikki maustepurkit suoraan lattialla, kun yritän koisaa siitä listiä. Jälleen Minin ympärillä oli läjäpäin lasinsiruja, mutta kuin ihmeen kaupalla taaskaan ei sattunut mitään sen ihmeellisempää.

Sen verran kuitenkin lipsautin, että kun aloin koisaa listiä, karjaisin kovaan ääneen "KUOLE PASKA!!!". Harmi vaan, että Mini osaa tätä nykyä aika näppärästi napata kaikki hienot sanat puheestani. Ehkäpä Minin isä saa tänään aivan uudenlaisen tervehdyksen tullessaan töistä kotiin.

Ja minä lupaan, että kiroilu saa nyt loppua ja jatkan koisien kanssa taistelua ihan vaan pitämällä ne jauhot jääkaapissa.