sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

En tiedä kuinka sanoisin sen paremmin

Elämäntapamuutosta läpi rämpiessäni tulee aina toisinaan mieleen, että ehkä blogin lukijoissa olisi ihmisiä, jotka haluaisivat siitäkin lukea. Sitten mietin, että mitä siitä oikein kirjoittaisin? Päivän ruokia (ei kiinnosta minua)? Viikottaiset liikunnat (ei kiinnosta minua)? Ajatuksiani kaikesta tästä (check!)?
 
Ajatusteni purkaminen näytölle voisi hyödyttää myös muita, mutta olen siinä oikeastaan aika huono. Olen parempi kirjoittamaan lyhyitä tarinoita arjesta, tekstejä, jotka tulevat aivojen syövereistä ilman suurempaa ajatustyötä tai taustatutkimusta. Mietin miten voisin päivästä toiseen jatkuvasta muutoksesta kirjoittaa mielenkiintoisesti.





Sitten hän löysi minut.

 Hän laittoi tsemppikommentin blogiini. Kuten tapoihini kuuluu, kävin vastavuoroisesti vilkaisemassa hänen blogiaan ja mitä sieltä löytyikään?  



Henkilö, joka on aloittanut elämäntapamuutoksen, jatkanut sitä ja pukee ajatuksensa vieläpä todella hienosti ja hauskasti tekstiksi. 

Löysin väliltämme muutamia samanlaisuuksia:

Hän on (ollut)sokerihiiri, kuten minäkin (muistanette kahden viikon suklaaorgiat, joista mainitsin?)

Hän on samanpituinen kuin minä
 
Hänen tavoitteensa on saavutettu pieniä muutoksia tekemällä ja hitaasti

Hän on aina pitänyt vartalostaan, vaikka onkin ollut ylipainoinen

Hän vaikuttaa ottavan elämäntapamuutoksensa rennosti ilman tiukkoja ruokavalioita tai pakkoliikuntaa.


Miksi siis minä sanoisin jotain, minkä joku muu on jo sanonut niin paljon paremmin?



Pidemmittä puheitta. Saanko esitellä: Ilon päivä! 





Ps. Kuvituskuvina kuvia "unohda pääsykoeharmitus" - reissultamme Baseliin. Ajattelin, että alan laittamaan enemmän kuvia blogiini. Alussa ne ovat toki hieman kämäsiä eivätkä liity aiheeseen mitenkään, mutta antakee armoa: tämä valokuvaaja ei omista kännykkäkameraa eikä osaa muokata kuvia hienoiksi. Ehkä tässä oppii? Tai sitten tässä on edessä uusi projekti: opettele kuvaamaan.

2 kommenttia:

  1. Oivoi. Oivoivoi. Mitä minä nyt tähän oikein sanon. Olo on kyllä todella nöyrä ja todella kiitollinen. Kiitos kauniista sanoista. Ja ihan vakavissaan, tunne oli täällä ihan samanlainen, kun eksyin blogiisi - pääsykoepostaus oli vain sellainen, joka ensimmäisenä huusi kommenttia.

    Olen itsekin miettinyt monesti, että mitä tällaisista asioista - elämänmuutoksesta ja omista kokemuksista sen parissa - voi kirjoittaa, jos ei jaksa listata treeniaikatauluja tai syötyjä annoksia. Onpa ihanaa kuulla, että niistä pohdinnoista on tullut edes jotenkin järkeviä :D Mutta kirjoittelen sellaisista asioista, jotka minua kiinnostavat, joten ei liene siis ihme että aika samanhenkinen blogisi tuntuu minusta samaan aikaan tutulta ja uudelta.

    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ilo tutustua blogiisi. Sinulla on kyllä sana hallussa. Olen yrittänyt löytää blogisi kaltaista jo pitkään. Siis sellaista, jossa on oikeasti työnalla tai takanapäin se muutos, minkä elämäntaparemontti vaatii. Jostain syystä en ole sellaista aikaisemmin löytänyt. Sen sijaan netti tuntuu olevan pullollaan erilaisia dieettiblogeja, joiden tarkoituksena on pikainen laihtuminen. Toki minullakin on tarkoituksena kaventua, mutta se oikeiden itselle sopivien elämäntapojen löytyminen on pitkä tie. Kun se puoli on kunnossa, on melkein taattua, että siinä laihtuu. Sinä puit omat samankaltaiset ajatukseni niin hyvin sanoiksi, että koin tarpeelliseksi mainostaa blogiasi täällä :)

      Kiitos sinulle! Nyt pitäisi enää keksiä miten saan itseni blogisi lukijaksi ja tuohon sivupalkkiin seuraamani blogit. Eiköhän se pian luonnistu.

      Poista

Asiaa? Anna tulla!