Tulipa täytettyä tuossa vuosia sekä minun, että Minin isän. Ihanat ystävät ilmoittivat ottavansa Minin yökylään, jotta voimme käydä kahdestaan drinkeillä ja illallisella. Juuri kun ehdin varata pöydän, tuli kännykkääni viesti, jossa ilmoitettiin, että ystävämme lapsi oli alkanut oksentamaan. Aikaa toipua tästä karmivasta taudista oli puolitoista päivää, kunnes meidän oli määrä viedä Mini heille hoitoon. Suurella jännityksellä kämmenet hikoillen odotimme tuomiota, kunnes lauantaiaamuna saapui viesti: "Kaikki ok! Minille tervetuloa :)"
 |
| Drinkeillä on hyvä aloittaa |
Suuntasimme siis ystäviemme luo iltapäivällä ja jätimme Minin elämänsä ensimmäiseen yökylään. Kyseessä on samainen perhe, jonka lapsi on antanut
Minille aivan oman lempinimen. Sinne Mini jäi iloisesti leikkimään ja suuntasimme keskustaan. Kaksin. Aika harvinaista herkkua, kun sitä kuuluisaa tukiverkkoa ei täällä ole.
Kaikki meni oikein hyvin sekä meillä, että Minillä. Illan raportointi oli lähinnä tasoa: Nyt Mini syö. Nyt Mini leikkii. Nyt Mini jo nukkuu. Jotenkin sain sellaisen kuvan, että Mini oli enemmän kuin innoissaan yövierailusta, vaikka hymy olikin vuosisadan levein, kun kävimme hänet seuraavana aamuna noutamassa.
 |
| Kun käsillä ei tarvitse työnnellä rattaita |
Ihana Mini, ihana Minin isä. Olen onnekas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!