Uho oli kova. Painon piti olla pääsykokeiden jälkeen 82 kiloa. Pyh sanon minä: vetäisin viimeisen kahden viikon aikana kahden kilon plussat. Syynä on mikäpä muukaan kuin suklaa.
 |
| Kahden päivän herkut. |
Iltoja yksin lukiessani kaverina oli lohduttava suklaa. Annoin itselleni luvan mässätä oikein olan takaa. Kyllähän maratoonaritkin vetävät hiilaritankkauksen ennen suurta koitosta. Pääsykokeissakin eväänä piti olla suklaalevy. Olisi ollutkin, jos en olisi natustanut sitä edellisenä iltana ja viisi minuuttia ennen kokeen alkua loppuun. Siispä kokeessa aivoni saivat tyytyä banaaniin, jota en ehtinyt syödä.
Olin ennen koetta päättänyt, että stoppi suklaan sekopäiselle syömiselle tulee heti kun koe on ohi. Niin myös tein. Olen huomannut, että paras tapa minulle pysyä poissa hiilari- ja herkkusuon upottavalta maaperältä on vetää aivan totaalisen tiukkaa linjaa. Minä en voi syödä pientä palaa suklaata päivässä vaan syön aina koko levyn. Siksi on parempi, että rajoitan herkkujen syöntiä vain kertaan viikossa. Muuten ollaan pian siellä suon upottavimmassa kohdassa, josta ylöspääsy on kaikkein vaikeinta eli kaiken tehdyn työn alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!