"I just felt like running" - Forrest Gumb/Laalaa Dobbel

Kotikylä

Eilen se viimein tapahtui.

Ihme.


Olen odottanut tätä hetkeä pitkään. Sitä hetkeä, kun tuntuu siltä, että minä haluan juosta.

En ole koskaan ollut mikään juoksuihminen. Olen yrittänyt itsestäni sellaista tehdä vaikka kuinka pitkään, mutta aina meno on ollut jotenkin puuduttavan tylsää. Kunnes keksin alkaa kuunnella musiikkia.

Täällä sitä hölkötellään

En oikeasti tiedä miten en sitä aikaisemmin keksinyt. Minä rakastan musiikkia, mutta jostain syystä olin saanut päähäni, että lenkkeily tehdään hartaan hiljaisuuden ympäröimänä, omaa puuskutusta kuunnellen. Luonto ja minä olemme yhtä ja muuta älytöntä.

Kaikkea sitä ihmislapsi keksii.

Eilen pistin korviini kuulokkeet. Tavoitteenani oli käydä rauhallisella iltakävelyllä, vain minä ja ajatukseni. Astuessani ovesta ulos korviini kajahti Ultra Bran "Hei kuule suomi" ja hetken mielijohteesta kokeilin jaksaisinkohan juosta koko kappaleen. Seuraavan kappaleen kohdalla pohdin, että josko sitä vielä tämän jaksaisi? Kolmannen biisin kohdalla päätin juosta koko Kalifornia levyn läpi.

Niin tein. Noin 45 minuuttia silkkaa juoksua (no joo, hölkkää se oli). Minä, joka en ole koskaan juossut 25 minuuttia pidempää aikaa, hölkkäilin pitkin poikin lähimaastoja. U-S-K-O-M-A-T-O-N-T-A.

Nyt nopeimmat jo siellä guuglaavat ja sormet näppäimistöä syyhyten alkavat kirjoittaa palautetta: "Ei Kalifornia levy ala tuosta biisistä!!!". Voi, kyllä minä tiedän. Siksi levyn päätyttyä laitoin sen soimaan alusta, jotta kaksi puuttuvaa biisiä tulisi myös rämmittyä läpi.

Yes, I can!

Täällä sitä kelpaa jolkotella