Siis häähulluutta. En olisi itsestäni tätä millään uskonut, mutta tässähän alkaa ihan innostua tulevista kemuista. Vielä enemmän sitä innostuu siitä, että pääsee sanomaan: "Nämä eivät ole sinun häät vaan meidän". On nimittäin niin, että olen huomannut, että kahteen asiaan ihmisillä on paljon mielipiteitä: imetys ja häät. Ensimmäisestä olenkin jo kirjoittanut muutamaan postaukseen, mutta tästä päivän kuumottavasta hääteemasta en.
Hääjärjestelyistämme on kyseenalaistettu ainakin seuraavia asioita: häiden lapsellisuutta, juomatarjoiluja, pukuani (pitäisi olla olkaimellinen, pitkä ja valkoinen. Itse piruuttani hankin kohta lyhyen, olkaimettoman ja neonvihreän, jos ei kommentointi lopu.), häävalssia (niitä tulee kaksi), kuvaajattomuutta, lihatonta menua, bändittömyyttä, kirkottomuutta, sitä että lapset ovat samassa tilassa aikuisten kanssa (ehdoton häämielipidesuosikkini), seremonian paikkaa jne.
Mielipiteitä siis satelee. Toisinaan kommentit ovat ihan oikeasti erinomaisia. Vinkkejä käytännönjärjestelyistä tai oivaltavia kysymyksiä siitä, olenko muistanut miettiä jotain tiettyä asiaa (usein en ole). Näiden hyvien kommenttien lisäksi joukossa on näitä "minun häissäni ei kyllä olisi..." kommentteja. No, minun häissäni on. Siitä sitten vaan järkkäämään niitä omia juhlia omalla tyylillä.
Minulle tärkeintä on hyvät juhlat. Siis sellaiset juhlat, jotka ovat hyvät minun ja Minin isän mielestä. Tämä on edelleenkin fiksattavissa ihan niinkin haastavilla asioilla kuin hyvä ruoka, hyvät juomat ja hyvät tyypit. Hyvä ruoka on jo tulossa, hyvää juomaa varten täytynee tehdä visiitti Tallinnaan ja hyviä tyyppejä varten lähti eilen pyyntö osoitteista.
Siinähän se hyvien kemujen resepti onkin jo valmiina. Enää puuttuu se neonvihreä mekko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!