Olen viimeiset pari viikkoa tahkonnut iltaisin suuresti rakastamaani fysiikkaa. Usein saamme fysiikan kanssa Minin isän mukaamme helliin hetkiimme, koska minä en osaa ja hän osaa. Tästä pääsemmekin siihen miksi minulla on vääristynyt kuva ihmisten fysiikan taidoista.
Usein luen tehtävän, mietin sitä hetken ja sitten kajautan ensin ilmoille ärräpään (eilen kirosin sitä, että fysiikan yo-kokeen tekijät olettavat minun tietävän mikä on vanhanaikainen kalavaaka...), jonka jälkeen karjaisen Minin isän nimen epätoivoisella äänensävyllä. Minin isä saapuu paikalle, katsoo tehtävää hetken ja sen jälkeen alkaa selostaa minulle mistä minun kannattaisi lähteä liikkeelle tai vaihtoehtoisesti kuuntelee ehdotukseni tehtävän tekotavasta ja korjaa sitä.
Tämä toistuu jokaikinen kerta, kun tarvitsen apua. Ei ole tullut vielä vastaan tehtävää, jota hän ei osaisi. Hyvä vaan minulle tietysti, että minulla on osaava yksityisopettaja. Tällainen yksityisopettaja saa kuitenkin minut välillä tuntemaan itseni TODELLA tyhmäksi. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että suurin osa yo-kokeiden tehtävistä sujuu ihan soolonakin, vaikka ratkaisu olisi työn ja tuskan takana. Äärimmäisen harvassa ovat ne tehtävät, joita en saa edes alkuun. Kuitenkin aina välillä mietin, onko fysiikka kaikille muille niin helppoa, kuin se on Minin isälle. Olenko minä ainoa, jolla on ongelmia sen kanssa?
Todennäköisesti en ole.
Enhän?
Fysiikka on uusi kirosana! Koko päivän tahkonnut ja tuntuu että mitään en oppinut. Avutonta rävellystä vain. Miten paljon näitä pitää tehdä, että alkaa olla jo ihan hyvä?? Jokatoinen YO-tehtävä onnistuu sinne päin ja jokatoinen aivan metsään. Milloin tulee se käännekohta, kun huomaa muuttuneen hyväksi fysiikassa? Ei tarvitse olla edes Laudaturin tasoa, edes ihan hyvä riittäisi. Tsemppiä, hei! Vielä on aikaa, kevääseen on pitkä matka, onneksi :-)
VastaaPoistaLohdullista kuulla, että joku muukin odottelee vielä sitä "käännekohtaa" :) tule kertomaan sitten, jos sellainen tulee. Itselläni tämä tuntuu siltä kuin suossa tarpoisi (tiedän konkreettisesti miltä se tuntuu, koska olen muutamaan otteeseen tarponut oikeassa suossa). Ihme jumitusta jatkuvasti ja toisinaan tehtävänannot ovat osastoa "WTF-enkö enää ymmärrä suomea?". Tsemppiä sinullekin lukuihin, pakko sen on joskus helpottaa!
VastaaPoistaHyvin usein vanhoissa yo-tehtävissä matemaattinen osaaminen on tärkeämpää kuin fysiikan hallinta. Tuo kalavaaka -tehtävä on mielestäni yksi vaikeimmista tehtävistä mitä olen yrittänyt. Itselläni ei ole enää fysiikan tehtävien kanssa suuria ongelmia, vaikka vielä viime vuonna meinasin vajota maanrakoon vaikeimpien tehtävien kohdalla. Ikävä kyllä en osaa kertoa, miten tuo käännekohta tapahtui.. Tärkeintä on kuitenkin yrittää ottaa fysiikkaankin matemaattinen lähestymistapa, toivotonta on vain tahkoa kaavoja sinne tänne ja yrittää pyöritellä vastausta paperilla. Suurin oppi voi olla jo se, että ymmärrät miten pääset lopputulokseen. Toisarvoisempaa on se, milloin pääset siihen.
VastaaPoistaAnteeksi tämä ympäripyöreä vastaus. Suosittelen myös klassista (tai vastaavaa) musiikkia kuunneltavaksi samalla kun lasket tehtäviä (ei lukemisen ajaksi). Itseäni motivoi ja rauhoittaa kovasti :)
Hei Anonyymi ja anteeksi, että vastaamisessa meni näin pitkään! Läppäri ei suostu kirjoittamaan blogeihin kommentteja, pöytätietokone hajosi ja miniläppärissä on harvinaisen epäkätevä itsekorjaavatekstiohjelma, joka todennäköisesti olisi kirjoittanut tähän aivan puutaheinää (kaikki tämä on totta). Nyt on viimein pöytäkone kunnossa, joten pääsin naputtelemaan sinulle vastauksen :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että matemaattisuus yo-tehtävissä on todella suuressa roolissa. Välillä lopullista vastausta saa pyöritellä kaavoista sivutolkulla vaikka itse fysiikka olisi hyvinkin yksinkertaista. Kuten tekstissäni mainitsin suurin osa tehtävistä kyllä sujuu, mutta sitten on niitä "killeri"tehtäviä. Tehtäviä, joissa en ymmärrä edes mitä kysytään. Valitettavasti ainakin viime vuoden kokeessa tällaisia killereitä oli todella monta. Niihin jos jostain saisi pääsykoetehtävä-suomi sanakirjan niin olisin kiitollinen.
Täytyypä kokeilla tuota klassista musiikkia. Tosin olen sen verran musiikista intoutuva, että saattaisi olla Rahmaninovin pianokonsertot liian dramaattisia minulle. Jos osaat suositella jotain klassista, missä ajatukset eivät lähde lentelemään tuhatta ja sataa niin laita kommenttina vinkkejä :)
Sivullisena kommentoin, että Vivaldin 4-vuodenaikaa toimii hyvin. Kannattaa myös kokeilla Chilly Gonzalesin Solo Piano-albumia. Sen siivittämänä taittuivat viime keväänä puskurilaskut :-) Huomasimpas, että myös Solo Piano II on ilmestynyt hiljan ja sitä aijon koittaa seuraavaksi.
VastaaPoistaNo jopas! Laitetaanpas Vivaldin Kevät illalla soimaan (täällä on jo kovin keväistä). Kiitokset vinkistä :)
VastaaPoistaps. klassinen musiikki ah! http://www.youtube.com/watch?v=aFHPRi0ZeXE