keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vuosi 2013 - kiitos ja anteeksi

Olenpa muutamasta blogista bongannut katsauksia vuodesta 2013. Koska blogin historiassa olen lupaillut ja lupaillut kuvia teksteihini, ja sitten en ole kuitenkaan saanut aikaiseksi niitä laittaa, niin teen tämän vuosikatsauksen omalla tyylilläni.

Mennyt vuosi 2013 laulujen sanoin. Olkaatten hyvät.


Tammikuu 

Muutin äidilleni väliaikaisesti. Minin isä oli jo uudessa asuinmaassamme ja minä vahvasti paksuna.

"Odotanko turhaan sua sittenkin
Mitä jos vaan käy niin kuin muillekin
Välimatka piinaa ja painaa muakuka päättää,
ketkä saa onnistua

Oo siellä jossain mun

Olen taas kattanut lautaset kahdelle huvikseen vaan
vaikka tiedän, että kolmeen viikkoon et oo kotonakaan
Rakastatko mua vielä kun olen ruttuinen
Kultaisin ilta-aurinko maalaa maailmaan 
meidätkin kauniimmin"


Helmikuu ja maaliskuu

Olin iso, olin hidas. "Yksi pieni elefantti marssi näin..." (ei tosin näin iloisesti).


Huhtikuu

Hän on täällä. Myöhässä, mutta annettakoon se tämän kerran anteeksi. Pieni ja ruttuinen. Sanalla sanoen: ainutlaatuinen.

"Hän, sai mut uskomaan,
hän, sai mut toivomaan, 
hän, ja vielä enemmän

Hän, sai mut nauramaan, 

hän, sai mut laulamaan, 
hän, antoi mulle sävelmän"


Toukokuu

Uuden elämän ihmettelyä, imetystä, valvomista, lukemista, laskemista. Lapsi, pääsykoe ja muutto ulkomaille. Kroppani yritti kertoa, että riittää jo. Minä lauloin sille:

"Sinä saatanan kone älä hyydy, älä hyydy nyt!  
Olet kalleimpani, sinä saatanan kone älä hyydy."


Kesäkuu

Mahtavan kahden päivän stressinpurkumigreenin jälkeen olin sitä mieltä, että makaan ja nukun koko kesäkuun. Jostain kuitenkin putkahti elämän nälkä, joka vei minut heti reissuun Tsekkeihin ja tutustumaan uusiin ihmisiin. 

"Tää niitä aamuja on kun en tiedä
kannattaako nousta vai jäädä
vetää peitto yli pään
ja hautautua alle kivisen kuoren


Ja silloin kuin henkäys aamutuulen
jokin täyttää tämän pienen huoneen
se mut viimeinkin herättää

Elämän nälkä hyökkää jalkopäästä ei voimiaan säästä
minut pystyyn kiskaisee


Elämän nälkä istuu olkapäällä käskee lähde jo täältä
mua eteenpäin rohkaisee
"


Heinäkuu ja elokuu

Tutustuin rauhassa uuteen kotikaupunkiini, uusiin ihmisiin ja löysinkin muutamia samanhenkisiä henkilöitä. Kävimme Ranskassa. Kroppani oireili kummallisesti ja liikunnan aloittamisesta tuli tuskaa, kun polvet huusivat Hoosiannaa. Halusin tehdä niin paljon, mutta pystyin niin vähään.

"Ota kiri, ota kiri, loppukiri, harakiri
Kirikirikiri
Näin huutaa jalkani turvonneet
Asfaltissa kahlanneet
Kuka vie, kuka vie, ja mitä mä saan?
Mulla on levottomat jalat,
Levottomat jalat


Koe hyvä, koe paha, tulikoe
Koe rinnassasi tuli
Seinään pää ja uudelleen
Sitä rytmissä päivittäin mä teen
Kuka vie, kuka vie, ja mitä mä saan?
Mulla on levottomat jalat,
Levottomat jalat"



Syyskuu, lokakuu ja marraskuu

Arki! Ihana arki. Kunnes lähdimme reissuun Californiaan. En edes muista mitä kaikkea teimme tänä aikana. Kai se sitten arkea oli. Arkeen en löytänyt yhtään sopivaa kappaletta, joten olkoon ilman. Tai eipäs sittenkään. Laitetaan yksi syksyn kunniaksi.

"Katu täytyy askelista
elämä on kuolemista
pane käsi käteen ollaan hiljaa
pyydä minut aamuteelle
anna vettä kuihtuneelle
nyt on elokuu ja minä olen viljaa
"


Joulukuu

Koko joulukuun olin ihan joulufiiliksissä ja eipä joulu tuottanut pettymystä. Oli kivaa, että kaikkien vuosien jälkeen sain hieman takaisin siitä mitä joulu parhaimmillaan voi olla. Sanoisin, että Minillä oli oikein kelvollinen ensimmäinen joulu.

Onneksi onnistuin välttämään seuraavan:

"Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää
Kadulla adventti sohjoa kyntää
Joku ihmistä katsoo, kääntää pään
Kun ihminen rypee läävässään
Ja lapset laulaa: jouluntähti on ehdoton
"


Ei ole mitään biisiä, joka kiteyttäisi vuoden 2013. Se oli hieno vuosi, yksi tähän mennessä parhaista. Olkoon 2014 vielä parempi. Loppuun yksi lempparibiiseistäni. "Sometimes I feel like screaming" by Deep Purple. Ei kannata etsiä mitään piilomerkityksiä, ei niitä ole :)

Hyvää alkanutta vuotta!
 

EDIT (noin 5 minuuttia postauksen jälkeen)

Listassa ei ollut yhtään Eppuja! Laitetaanpas vähän sitäkin. Yksi suosikeistani lyriikoiden osalta:

"Vaikka aika täällä maanpäällä ylitsemme ajaa
Emme täysin katoa silloinkaan
Linnunrata loisti vyönä
Rakastimme sinä yönä
Se ei katoa milloinkaan
Sillä kaukaiset tähdet me nähtiin
Valo silmistämme lähti silloin matkalle tähtiin
Ikuisesti vaeltaa
Saa ehkä joskus jonkun
Silmät tavoittaa

Valo matkalla jossain
Linnunradan laidalla olet kainalossain
Alla tähtien
Yhdessä siitä lähtien
Huulipunaa paidalla
Linnunradan laidalla

Silmin yhä aremmin
Kun näen paremmin
Mitä näkemättä olla toivoisin
Näkisinpä unta
Niinkuin muukin ihmiskunta
Ja kun herään, asiat ois toisin
Toivoin ehtiväni ensin
Kun unessani avaruuteen lensin
Katsomaan maailman luomista
Eilistä ennen huomista
"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiaa? Anna tulla!