Ennen Minin syntymää mietin, että tuntuukohan lapsen saaminen siltä, että jalkaan mätkäistään kahlepallo kiinni. Minnekään et pääse ja joku muu päättää minne saat mennä ja milloin. Pelkäsin nimenomaan henkistä kahlepalloa. Tunnetta siitä, että olen jumissa.
Yllätyin positiivisesti. Mini kulki messissä minne ikinä meninkin ja homma sujui. Ei tuntunut ahdistavalta. Olin vapaa menemään ja tulemaan.
Nyt on toisin. Jalassani on ihan oikea fyysinen yli kymmenen kilon kahlepallo. Mini on nimittäin keksinyt, että lahkeessani voi roikkua. Ei ole kuulkaa helppoa kävellä, kun toinen jalka painaa huomattavasti enemmän kuin toinen ja pienet kädet yrittävät nyhtää housujani kohti nilkkoja.
Täytyy varmaan hankkia henkselit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!