tiistai 7. tammikuuta 2014

Fysiikka pettää

Lempilapseni fysiikka.

Kohtaamme jälleen.

Viha-rakkaussuhteemme voi viimein jatkua puolen vuoden tauon jälkeen. Muistan, kuinka inhosin sinua lukiossa yli kymmenen vuotta sitten. Inhosin sinua niin paljon, että kun mielestäni opettajamme oli aivan surkea, sain siitä hyvän syyn jättää sinut.  Oikeasti syy oli se, että vihasin sinua.

Vihasin sinua myös viime keväänä. Alussa suhteemme vaikutti toimivan. Elämämme yhdessä oli mielenkiintoista ja arvostin sitä, että sinulla oli niin suuri merkitys arjessa. Sitten tapahtui jotain. En jostain syystä saanut enää sinusta kunnon otetta.

Muistan mistä alamäkemme alkoi. Sinä erkaannuit arjesta, jota minä olisin halunnut jatkaa. Tavallaan olit kokoajan läsnä, mutta sellaisella tasolla, että minä en enää sitä nähnyt. En enää ymmärtänyt. Minusta tuntui, kuin olisit pettänyt minut. Sinä petit minut siitä huolimatta, että läheiseni yrittivät selittää käytöstäsi. Minin isä, oma isäni ja paras ystäväni: he kaikki yrittivät selittää minulle miksi toimit niinkuin toimit.

Jotta voisin rakastaa sinua taas, sinun on avauduttava minulle. Tiedän, että et voi muuttua, sillä sinua ohjaavat tietyt käytössäännöt, mutta voisit auttaa minua ymmärtämään.

Sähkömagnetismi. Sinä petit minut. Rangaistuksena siitä minä selätän sinut vielä.


Vihalla ja rakkaudella
Laalaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiaa? Anna tulla!