Toisinaan sitä vaan välähtää ja seuraava ajatus onkin sitten, että miksi en tätä aikaisemmin keksinyt. Viime viikolla välähti.
Olin tylsistynyt. Istuin sohvalla Minin päiväunien aikana ja mietin mitä voisin päivän aikana tehdä. Kaipasin jotain sellaista tekemistä, josta sekä Mini että minä pitäisimme. Hiekkalaatikon reunalla istuminen ei oikein tyydytä minun tekemisen tarvettani, vaikka se Minille onkin mieluisaa. Ajatukseni lähti harhailemaan blogiini ja erityisesti erääseen sen projekteista. Projekti, joka etenee hitaasti, mutta varmasti ja jonka tavoitteena on tuoda minulle hyvä olo. Kyseessä on tietysti "The Body".
Olen saanut ruokailutottumuksiani muokattua parempaan suuntaan, mutta kuntoilu on hieman onnettomalla tolalla. Siinä sohvalla istuessani mietin, että kunpa voisin käyttää tämän ajan jotenkin järkevästi liikuntaa lisäten (kotijumppa on tylsää). Ja TSÄDÄÄM, sitten se iski.
Olen kuullut kuntokeskuksista Suomessa, joissa on lapsiparkki. Sinne dumpataan mukula siksi aikaa, kun itse kuntoillaan. Ratkaisua tehdessäni mietin ensin Minin luonnetta.
Viihtyisikö hän tällaisessa lapsiparkissa muiden lasten kanssa? Todellakin.
Olisinko minä valmis viemään hänet sellaiseen? Todellakin.
Olisiko tässä ratkaisu siihen, että Minin olisi hyvä kuulla paikallista kieltä välillä? Todellakin.
Olisiko tässä ratkaisu Minin tutkimisen tarpeeseen, kun koti on jo koluttu läpikotaisin? Todellakin.
Olisiko tässä puuhaa ja sosiaalisuutta Minille sen verran, että häntä ei tarvitsisi laittaa jumalattoman kalliiseen päiväkotiin (jonka aikana olisin itse vielä tylsistyneempi)? Todellakin.
Sitten seurasi vielä se kaikkein kriittisin kohta. Olisinko minä valmis käymään kuntoilemassa 3-4 kertaa viikossa? Todellakin.
Otin yhteyttä paikallisiin suomalaisiin ja pyysin suosituksia kuntokeskuksista. Erityisen paljon painotin sitä, että lapsiparkin on oltava ihana paikka.
Vastauksissa nousi yksi paikka selkeästi ylitse muiden ja kävin tutustumassa siihen avointen ovien päivänä. Kun näin lastenhuoneen tiesin, että nyt olen oikeassa paikassa. Tila oli iso, se oli täynnä kiinnostavia leluja ja kaiken lisäksi heillä on kesällä auki lapsille oma terassialue. Paikalla on aina 1-2 hoitajaa. Kuntokeskus sijaitsee ulkouimalan sisätiloissa ja minulla on oikeus käyttää ulkouimalaa Minin kanssa kesäisin vaikka joka päivä ilman lisäveloituksia, joten omien treenieni jälkeen Mini pääsee vielä kahlailemaan lastenaltaaseen halutessaan.
On kaiketi sanomattakin selvää, että ostin jäsenyyden välittömästi. Jäsenyyteen kuuluu uinnin ja jumppien lisäksi myös henkilökohtainen kuntosaliohjelma (olin vähän täpsyissä tästä), jota kävimme ensimmäisellä kerralla läpi ohjaajan kanssa.
Parasta ensimmäisellä kerralla oli kuitenkin se, kun menin katsomaan treenin jälkeen miten Minin ensimmäinen kerta lastenhuoneessa sujuu. Tuijottelin hetken touhua oviaukosta ja hymyilin. Mini istui pöydän päässä hoitajan vieressä kuin kuningas vilkutellen ja hymyillen muille lapsille. Kokeilukerran ensimmäinen itku tuli vasta, kun äiti tuli keskeyttämään kivat leikit.
Voiko olla parempaa syytä mennä treenaamaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!