Saadakseni hieman ryhtiä tähän elämäntapamuutokseen päätin tänä aamuna kaivaa kaapista motivaatiofarkkuni. Kyllä, juuri ne farkut joita väitetään olevan joka toisella ihmisellä kaapinpohjalla odottamassa sitä hetkeä, kun ne joskus vielä sujahtavat kevyesti päälle. Katselin aikani farkkuja ja toivoin mielessäni, että ne pian mahtuvat minulle. En ole nimittäin helpoin ihminen farkkuostoksilla. Valtava arse ja sen kokoon nähden kapea vyötärö, pituuttakin löytyy keskivertoa enemmän... Mahdotonta. Lisäksi en halua mitään pillifarkkuja vaan leveälahkeisia hippikledjuja, joten en ole vuosiin löytänyt kuin muutamat hyvät housut.
Nämä farkut, jotka kaappini pohjalla pölyttyvät ovat olleet siellä viime vuoden lopusta saakka. Siinä vaiheessa alkoi vatsa painaa sen verran, että oli pakko ostaa muutamat byysat, joiden sisälle mahtuu yhden sijaan kaksi ihmistä. Muistan synnytyksen jälkeen tuijotelleeni motivaatifarkkujani kaiholla: vielä joku päivä minä ahdan itseni noihin. Tänä aamuna siis päätin kokeilla, kunka ahdistavat motivaatiopöksyt ovat, kuinka kauas ne jäävät reisiin kiinni ja jos pääsen reisien ohi kuinka paljon jää siitä, että nappi menisi kiinni.
Kohtuullisen tutisevin sormin aloin repiä housuja ylöspäin. Ensin oikea lahje, sitten vasen. Hitaasti kohti reisiä. Reisien kohdalla laitoin silmät kiinni. Parempi tehdä tämä tuska sokkona. Ennenkuin huomasinkaan olin saanut nyhdettyä housut ylös saakka ja nappi oli kiinni. Motivaatiofarkkuni ovat siis aivan turhaan odotelleet vuoroaan kaapin perällä.
Kysymys kuuluukin: Missä nämä neljä-viisi post pregnancy liikakiloa oikein lymyävät? MISSÄ NE OVAT?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!