Tiedän sattumoisin blogini statistiikan valistamana, että blogiini tullaan lukemaan pääasiassa lääkiksen pääsykokeisiin liittyviä tekstejä. Koska minulla on tällä hetkellä muutakin elämää (hooray to that!), kirjoitan aiheesta kuitenkin kohtuu vähän. Tänään on kuitenkin poikkeus, koska Mini herätti minut yöllä yhden aikaan. Miten tämä liittyy pääsykokeisiin selviää tämän pitkän johdannon jälkeen:
Kaikki pienten lasten vanhemmat tietävät, että ensimmäinen vuosi lapsen kanssa on (kuulemma) rankin. Jokaisen muutoksen edessä tai ihan muuten vaan pienen lapsen pääkoppa saattaa nyrjähtää, hetkeksi tasaantuneet unet mennä sekaisin ja vanhempien on se kestettävä. Tulevaisuuden ennustaminen tässä lapsipelissä on mahdotonta.
Minä olen alusta saakka psyykannut itseäni yövalvomisiin (olen kamala, jos en saa nukkua) ja olin etukäteen suunnitellut nukkuvani kaikki mahdolliset välit sekä päivin, että öin. Ja mitä tekee Mini? Alkaa nukkua kahden viikon iässä viiden tunnin yöunia, kuukauden iässä kuuden, hetken päästä seitsemän jne. Pitkän unipätkän jälkeen Mini veti hieman maitoa ja jatkoi samantien uniaan. Nyt ollaan tilanteessa, jossa Mini menee nukkumaan klo 21 ja herää aamulla välillä 7-9. Ikää tyypillä on reilusti vajaa puoli vuotta. Jokaikinen kerta, kun on tullut uusi vaihe, kuten hampaita tai uutta safkaa olen henkisesti valmistautunut siihen, että tämä ihmenukkuja menettää unenlahjansa ja alkaa herättää minua noin tunnin välein yöllä. Tätä ei ole vieläkään tapahtunut.
Olen tässä viimeaikoina huomannut, että nyt taitaa olla tulossa Minille se klassinen "jumankavita minä olenkin oma itsenäinen ihminen" - vaihe. Nimittäin illalla nukahtaminen on hankalampaa (verrattuna entiseen hyvän yön pusu ja valojen sammutus meininkiin) ja olisi kauhean kiva jos äiti tai isi tai mielummin vaikka molemmat pitäisivät kättä Minin siloposkilla koko yön. Pikkutyyppi kuitenkin nukahtaa noin 15 minuutissa ja eilen illalla jopa itsenäisesti (koska Minillä on uusi erikoistyyny, jonka "siivekkeet" osuvat suoraan poskiin -> ilmeisesti se rauhoittaa). Tämä uusi vaihe on aiheuttanut sen, että Mini on herättänyt minut noin kerran yössä (kuten viime yönä). Tavoitteena on ilmeisesti tarkistaa, että onhan täällä joku paikalla, koska nyt on Minillä tiedossa, että vanhemmat voivat poistua ja emme olekaan samaa yksilöä.
Kaikki "vaiheet" ovat kuitenkin tähän mennessä menneet Minillä nopeasti tai huomaamatta ohi. Minä kuitenkin hieman pelkään, että jossain vaiheessa tulee vaihe, jolloin minä olen kokoajan kiinni Minissä ja en saa mistään revittyä omaa aikaa (= pääsykoelukuaikaa). Kuten sanoin, tätä pienen ihmisen elämää on niin vaikea ennustaa. Sen takia mietin, että pitäisikö minun oikeasti aloittaa pääsykoelukemiseni jo nyt siitäkin huolimatta, että olen vakaasti päättänyt pitää lomaa pitkään ja hartaasti. Vai lähdenkö kuitenkin riskilinjalle, jossa siirrän pääsykoelukemiseni aloituksen loppuvuoteen tai ensi vuoden alkuun. Silloin pinnasängystä saattaa iskeä yllättävä Minimitekijä, joka sotkee kaikki hienot suunnitelmani. Ideoita?
Ehdottomasti aloitat nyt! Liian hyvin et voi valmistautua, eikä aikaa ole koskaan tarpeeksi :). Tuosta tulee kuitenkin nopeasti ihan mukava "harrastus", joten kannattaa aloittaa nyt, jos tuntuu että olet valmis. Paljon voimia urakkaan, tiesi ei todellakaan ole helpoin! Mutta paremmin ei henkistä valmistautumista voisikaan treenata ;)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Tässä näin aikaisin aloittamisessa hieman kaihertaa se,että viime kokeessa en kokenut vuoden aikana pänttäämistäni asioista olleen mitään hyötyä. Niin hurjan aineistopainotteinen koe oli. Ensi vuonna voi toki olla toisin, mutta en haluaisi enää koskaan kokea sitä tunnetta, kun kokeen jälkeen astuu ulos salista ja ainoa ajatus päässä on, että on varmaan vahingossa ollut väärän alan kokeessa. But we'll see. Sen verran jo Galle tuolta huutelee, että saattaa olla että vilkaisen sitä pikkasen. Ihan "pari" sivua vaan jos lukaisisi ;)
VastaaPoista"...ja ainoa ajatus päässä on, että on varmaan vahingossa ollut väärän alan kokeessa."
VastaaPoistaTämähän on vain MEIDÄN epäonnistuneiden panettelua :). Jos järkevästi mietit, niin tuon paremmin ei lääketieteen alan valintakoe voisi onnistua. Päntättyä tietoa tarvitsi siinä missä uuden asian oppimiskykyä ja soveltamistaitoja. Esimerkiksi silmänpainetehtävä, alun monivalinnat (hirveästi nippelitietoa, jonka osaamisella olisi saanut huiman pistepotin), kemian tehtävät (kaikki), fysiikan sähkötehtävän a) kohta, säteilyfysiikan tehtävät (paitsi se viimeinen josta ei puhuta lukiossa - mielenkiintoinen tärppi asiaan paneutuneemmalle) sekä monta muuta. TODELLAKIN tarvitsi olla valmistautunut!
Tarkoitukseni ei ole siis kettuilla, vaan laittaa sinut pohtimaan oletko oikeasti tarpeeksi kypsä kyseiseen kokeeseen. Jonkinlainen psyykkinen valmistautuminen lienee tarpeen? Tuo koe itsessään melkein määritteli millaista lääkärin työ on.
Jokainen ratkaistu lasku kehittää soveltamiskykyäsi ja matemaattista ajattelutapaa, sekä jokainen päntätty teoriasivu moninkertaistaa mahdollisuutesi sisäänpääsyyn; eihän sitä tiedä, jos kokeeseen osuu pari biologian tehtävää jotka osaat täydellisesti.
Käännä tuo aineistopainotteisuus/täysin uudenlainen koetilanne eduksesi. Tee soveltavia tehtäviä esimerkiksi valmennusmateriaaleista, joissa täytyy ensin opiskella pieni teoriaosuus ja sitten tehdä tehtävä. Kellon kanssa.
Hieman pitkä teksti, mutta haluan kovasti että et ensivuonna joudu pettymään :). Se on asenteesta kiinni!
Itse asiassa meinasin kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksen. Nimittäin olen kanssasi täysin samaa mieltä. Koe oli mielestäni erinomainen. Se ei tietenkään tuntunut siltä heti kokeen jälkeen (johon viittasin tuolla "...ja ainoa ajatus päässä on, että on varmaan vahingossa ollut väärän alan kokeessa."), mutta nyt ajan kuluttua uusin silmin katsottuna se olisi pitänyt handlata.
VastaaPoistaKoe mittasi nimenomaan mainitsemiasi asioita ja oikeasti siitä, että oli lukenut niin paljon kuin minä oli hyötyä: osasin nimittäin hahmottaa tilanteet, joissa tieto tehtävään on haettava aineistosta ja mitkä tiedot pitäisi löytyä päästäni.
Jos luet tekstini otsikolla "Lääkiksen pääsykokeet" huomaat, että eniten syytin epäonnistumisestani sitä, että hermo petti. Ei minulla ole mitään epäilystä, etten kokeessa tarvittavia asioita osaisi. Kyllä minä osaan. Se mitä voin ja aion treenata vuoden aikana on hermojen hallinta (psyykkistä valmistautumista, jota peräänkuulutit :) ). Eihän ne lääkäritkään voi täristä eri tilanteissa niin,että kynä ei pysy kädessä.
Kiitos viestistäsi, joka oli hienosti perusteltu ja täysin aiheesta. Tällaisi kommentteja on kiva saada. Olet ilmeisesti itsekin hakenut (tai sitten korostettu MEIDÄN sana viittaa johonkin muuhun). Saako kysyä millaiselta koe sinun mielestäsi vaikutti HETI kokeen jälkeen ja mistä sinulla jäi sisäänpääsy kiikastamaan?
Psyykkinen valmistautuminen kunniaan :)! Ja toki saa kysyä. Olin koko koetilanteen aikana mielestäni todella rauhallinen. Todellisuudessa rauhallisuus oli enemmänkin sellainen defenssi, koska tiesin, että tällä menolla ei sisään mennä.. tein silti kaikkeni. Kun palautin paperin, olin todella pettynyt itseeni ja kokeeseen (kypsää). Olin jotenkin aivopessyt itseni valmennuskurssin ja monen muun lähteen kautta siihen, että koe vastaisi 2012 -kokeen kaltaista tilannetta.
VastaaPoistaOlin siis abi tuolloin hakiessani, ja olin valmistautunut puoli vuotta n. 5-8h päivärutiinilla. Kyllähän se kismitti ja ajatteli että tähänkö ne lääkärihaaveet kaatuvat; loputtomaan hakukierteeseen. Koe oli murskaava, halusin, että työni palkitaan. En, että joudun uurastamaan uudelleen kokeessa. Kokeet ovat tähän asti olleet juuri sitä palkinnon lunastusta.
Paljon parempaan olisin pystynyt, homma siis kaatui epävarmuuteen ja uskoon siitä, että tällä et sisään pääse. Olen silti ylpeä siitä että pysyin jotenkin lujana. Silti jokainen ansaitsee ne pari nyyhkykertaa - ihan vain "kasvamisen" merkeissä ;)
Nyt olen aloittanut uuden urakan innolla. Rakastan haasteita ja odotan sitä autuuden tunnetta, kun uurastukseni palkitaan (i wish.) Olen nyt syksyn kemialla, ja opiskelen 1-2h päivässä hakuperusteiden kemiaa/fysiikkaa. Näillä mennään :)
"Olin jotenkin aivopessyt itseni valmennuskurssin ja monen muun lähteen kautta siihen, että koe vastaisi 2012 -kokeen kaltaista tilannetta."
VastaaPoistaKirjoitat minun sormillani! Jos blogiini joskus eksyt niin kirjoittele toki, että miten urakka sujuu. Hyviä lukuja!