Joka ilta, kun Mini sammuu,
alkaa äidin toinen työ.
Se pääsykoekirjat avaa
ja laskinta sormilla lyö.
Kemian puskurilaskut
ja fysiikan kaavat:
ne hiipii öisin jo uniin.
Pääsykoe on kohta taas.
Nyt ei olla kaukana sekoamisesta, kun alkaa tulla jo pääsykoelaulujakin mieleen. Parempi varmaan suosiolla palata kemian pariin, ettei taas yöllä tarvitse uneksia aiheesta. Olen nimittäin unissani jo myöhästynyt kokeesta, saanut väärän kokeen paperit ja tajunnut sen puolivälissä koetta (miten ihmeessä?), myöhästynyt lentokoneesta, eksynyt, päässyt sisään, en päässyt sisään, istunut pääsykokeessa, jossa on vain kourallinen muita hakijoita (meistä kuitenkin sisään otettiin vain pari), ollut paikalla vääränä päivänä jne.
Näköjään, kun päivällä ei suostu stressaamaan niin stressi siirtyy uniin. Onko kenellekään muulle käynyt samalla tavalla? Pitääkö tässä alkaa stressaamaan päivisin, jotta saisi yöt rauhoitettua?
Ps. 94 kilosta -> 87 kiloon. Pudotusta yhteensä 7 kiloa! Hyvä minä :)Enää kolme kiloa niin laitan niitä vertailukuvia.
Heippa, Tsemppiä loppuun. Olen täällä kommentoinut pariin otteeseen mm. noissa vauva asioissa. Täälläkin lopputsemppi päällä!! Viikko hujahti silmissä, kun kuummeessa piti hoitaa vielä pientä vauvaa yksin kotona. Vaan onneksi saatiin viime yönä jo kaikki nukuttua 9 tuntia putkeen, vauva ja vanhemmat. Kertaamiselle jäi nyt aikaa 3 viikon sijasta 2, mutta nou panic. Ei se kokeen onnistuminen onneksi yhdestä viikosta kiinni ole. Ehkä.. :)
VastaaPoistaKannattaa tähän loppuun tehdä muuten vain vaikeimpia tehtäviä, niin tuntuvat sitten kokeessa tehtävät ihan perussetiltä, vaikkei niitä osaisi sitten kokonaan tehdäkään. Eipähän sitten hetkauta niin kovin, kun naaman eteen lätkäistään kasa hullun vaikeita tehtäviä, kun niitä on pakertanut jo pariviikkoa vailla menestystä. Eipähän epääonnistumisen tunne sitten aiheuta paniikkia kokeessa, kun sitä oppii sietämään hyvissä ajoin :) Viime vuodesta opin, että pisteitä kuitenkin ropisee, vaikka laskua ei saisi loppuun asti. Jos olisi siinä viime vuodenkin kokeessa lähtenyt edes yrittämään niitä vaikean näköisiä tehtäviä, niin tod.näk olisi pisteitä ropissut sieltä täältä. Sitä kun vain katsoi paniikissa tehtävää ja totesi ettei saa sitä loppuun kuitenkaan, niin jäi aloittamatta monta tehtävää ihan kokonaan.
Nyt vaan loppuun asti tsemppiä :)
Terve! Oho, yhdeksän tuntia unta putkeen kuulostaa jo luksukselta :) Paranemisia sinne teille.
VastaaPoistaJuu tosiaan noita hankalimpia tehtäviä olen tässä aikalailla väsäillytkin. Alkaa vaan olla pulaa laskuista pikkuhiljaa, kun kaikki on jo tehty. Ehkä jostain löytyisi sellaisia mitä pääsäreissä näkee usein, että tekstiä on aivan jumalattomasti ja sitten sieltä pitää poimia vain ihan pari tietoa tehtävän onnistumiseksi (minä olen tunnetusti surkea bongaamaan tekstin seasta sitä oikeaa asiaa). Vanhoja pääsäreitä olen yrittänyt tehdä, mutta tuppaa olemaan nuo Galenoksen aikaiset vähän turhan Gallepainotteisia...
Loppuajan ajattelin käyttää seuraavasti: tämän viikon teen vielä kemianlaskuja, ensi viikolla luen pääasiassa bilsan nippelipläjäyksiä ja fysiikan teorian kertausta. Vikalla viikolla taidan lähinnä silmäillä eri kirjoja ja lukea asioita, jotka alitajunta työntää pohdittavaksi (yleensä minulla on aina unen jälkeen aamulla päässä joku selvitettävä/kerrattava asia).
Mutta rennosti mennään ja henkisesti olen jo varautunut siihen, että pääsäreissä voi olla vastassa aivan mitä tahansa :)
Tsemppiä!