lauantai 30. marraskuuta 2013

Riders on the storm ja muita lastenlauluja

Viimein se on todistettu! Kun alan laulamaan, se ainakin etäisesti muistuttaa laulua ja kunnollista melodiaa. Olen nimittäin huomannut, että Mini alkaa jammailemaan, kun laulan. Pää heiluu puolelta toiselle ja se mitä juuri oltiin tekemässä unohtuu. Jännittävänä detaljina mainittakoon, että tätä ei tapahdu jos musiikki tulee levyltä.

Olenkin viihdyttänyt Miniä laulamalla sellaisia klassisia lastenlauluja, kuten Riders on the storm ja Light my fire. Molempien urkusoolot rokkistaratyyliin vedettyinä saivat Minin tyrskimään naurusta. Kokeilin myös vetää jotain hieman perinteisempää, kuten Täti Monicaa, mutta koska en muista lastenlaulujen sanoja (eikä niissä ole urkusooloja) ovat ne jääneet vähemmälle. Sen sijaan olen sanoittanut uudestaan monia nykyajan biisejä. Tässä yksi esimerkki, jonka satuin muistamaan (Their tuossa siksi, että haluan pitää Minin blogissa sukupuolettomana.):

Can't read my, can't read my
No you can't read my babyface
(Mini has got to love their mommy)
Can't read my, can't read my
No you can't read my babyface
(Mini has got to love their mommy)
Ba-ba-ba-babyface, ba-ba-ba-babyface


Mitä ihmettä minulle on tapahtunut? Apua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Asiaa? Anna tulla!