Olen aloittanut sen taas nimittäin muiden tekemisten seuraamisen. Kuinka monta tuntia erinäiset blogistit käyttävät aikaansa pääsykoelukemiseen, kuinka monta kirjaa he ovat jo lukeneet ja mitkä ovat heidän lukusuunnitelmansa. Oletko sinä lukemassa blogiani juuri näitä tietoja saadaksesi? BUSTED!
Tein tätä samaa viime hakukerralla, jolloin sain aikaiseksi itselleni vain kovan stressin. Kun itse luki n. 8 tuntia päivässä ja oli siitä aivan totaalisen uupunut, löytyi netistä aina joku joka kirjoitti lukevansa ainakin 12 tuntia päivässä, treenaavansa mm-tasolla viittä eri lajia ja käyvänsä vielä töissä siinä samalla. Kukapa siinä ei tuntisi oloaan huonommaksi?
Parhaimmillaan itsensä vertaaminen toisiin hakijoihin toimii hyvänä motivaationa lukuihin. Tulee tunne, että minäkin voin vielä parantaa tekemistäni. Tällä hetkellä muiden blogien lukeminen on minulle hyvä muistutus siitä, että tämän hetkiset lukuni eivät millään riitä. On kai sanomattakin selvää, että en ottanut yhden yhtä pääsykoekirjaa mukaamme tänne Atlantin toiselle puolelle. Tähän on onneksi tulossa muutos, kunhan elämä tästä taas rauhoittuu ja arki pääsee kunnolla alkamaan.
Pahimmillaan itsensä vertaaminen toisiin hakijoihin voi johtaa siihen, että tulee tunne, että en minä kuitenkaan pääse. Kaikki nuo superblogistit pääsevät ja minä en. Ja tämä on todennäköisesti aivan kukkua. Kannattaa muistaa (ja tätä yritän itsellenikin jatkuvasti muistuttaa), että blogeissa voi kuka vaan kirjoittaa aivan mitä vaan. Jos minä haluaisin pelata psykologista peliä ja luoda "vastustajille" (eli teille lukijat) tunteen, että minä olen superhakija, se olisi helppoa. Muutama teistä ehkä vertaisi lukujaan minun keksittyihin lukuihini. Osa saisi niistä puhtia lukuihinsa, mutta osa ehkä luovuttaisi. Mitä enemmän luovuttaneita, sitä paremmat mahdollisuudet minulla.
Koska olen surkea kehittelemään päässäni mitään juonia teidän päänne menoksi, voin taata, että kirjoitan täällä luvuistani pelkkää faktaa. Toisaalta ihan vilpittömästi voin todeta, että toivon, että teillä kaikilla menee pääsykoe huonommin kuin minulla ;)
Älkää siis uskoko kaikkea lukemaanne.
Kun aloitin lukemisen vuosi sitten kesällä, en uskonut lainkaan ajatukseen etteikö käytetyillä tunneilla olisi muka väliä. Nyt kun pohjat on kunnossa ja vuosi tehty töitä enemmän kuin pää kestää, olen aivan eri mieltä käytettyjen tuntien tarpeellisuudesta. Vuoden luin niin paljon kuin vain pystyin - viikonloputkin jopa 10 tuntia/päivä ja viikolla töiden jälkeen 5-6 tuntia. Keväällä olikin sitten tietoa päässä jo paaaljon, mutta henkinen kantti oli huono ja soveltamiskyky nolla. Viime kokeessa se koituikin sitten kohtalokseni. Nyt uudelle kierrokselle lähdettyäni ehdottomasti hyödyllisempää on ajatuksella käytetty muutama tunti päivässä, kuin ääretön stressivapinaapinanraivollaeteenpäin-meininki. Joka päivä teen jotain ja illalla pitää olla tyytyväinen omaan panostukseensa - eli olla oppinut ja oivaltanut jotain uutta tai uudella tavalla. Tärkeää ei ole, montako tuntia jaksoin istua persiilläni. Luen myös muiden blogeja, mutta vain mielenkiinnosta miten muilla lukeminen järjestyy arjen mutkissa.
VastaaPoistaHaen muuten elukkaan, joten emme "kilpaile" keskenämme - toivottavasti molemmat onnistutaan ensi keväänä ;-)
Kiitos hienosta kommentistasi :) olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että tuntimäärä ei ole se mikä ratkaisee. Siitä vaan niin helposti tulee se asia johon itseään vertaa, koska se on helposti mitattavissa. Viime vuonna ajattelin, että ainakaan pääsyni ei jää kiinni siitä, että olisin voinut käyttää lukemiseen enemmänkin aikaa. Tänä vuonna ajattelen, että ainakaan se ei jää kiinni siitä, että panikoin kokeessa, koska pohjatiedot minulla on jo kunnossa.
VastaaPoistaSinulle voinkin sitten toivottaa onnea koitokseen, jos et kerran samoilla apajilla ole :) Lykkyä!