Menin lupaamaan kaverilleni villasukat. Koska tapanani on pitää lupauksista kiinni (ainakin jos muistan antamani lupauksen), niin villasukat hän myös saa. Kohtuuden nimissä tällä projektilla on muista poiketen ihan dediskin: vuonna 2020 viimeistään saa frendini lupailemani pehmeän paketin.
Nyt täytyy taas mennä ajassa taaksepäin. Nimittäin syy blogilleni alkaa varmaan selviämään, kun kerron, että tämän lupauksen annoin muistaakseni vuonna 2009. Juu-u, siitä on tosiaan jo neljä vuotta. Tässä välissä tapahtunutta: hankin langat (hirveää glitterpinkkiä, jota kaverini varmasti arvostaa, minä en.), tein toisen sukan melkein valmiiksi, huomasin että sukka vastaa enemmänkin kokoa 45 kuin 36-37, joka käsittääkseni on frendini koiven koko, purin sukan, unohdin sukan. Pientä kredittiä täytyy kyllä frendille antaa, että tuntee minut niin hyvin, että tajusimme yhdessä laittaa proggikselle ihan päättymisajankin. Lisäksi hän tajusi kykenemättömyyteni mahdottomiin dediksiin. Kuten siihen, että aikaa olisi annettu vaivainen vuosi.
Ei pidä käsittää väärin. Teen sukat oikein mielelläni, mutta omassa hitaassa tahdissani. Hiljaa sukat tulee vai miten se sanonta menikään. Pienet sukat frendille, suuri projekti minulle (ja muita kliseitä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!