Projekti kakkoseen liittyen on melkoisen luonnollista kirjoittaa sananen liikunnasta. Tässäkin on varmaan tehtävä historiakatsaus, jotta ymmärrän miten tähän oikein on tultu. Yritin tässä kaivella aivojeni syvimpiä muistionkaloita ja aika hiljaista on. Hädin tuskin muistan miten olen liikkunut lapsena, teininä tai aikuisena. Sen verran muistan, että tässä asiassa olen ollut liikkeellä kaikki tai ei mitään asenteella. Joko liikun 1-3 tuntia päivässä seitsemän kertaa viikossa tai en liikauta hanuriani suuntaan enkä toiseen moneen kuukauteen.
Minä ihan oikeasti pidän liikunnasta. Ongelmaksi on muodostunut kunnon rakentaminen nollasta. Himoliikkujat tuskin tietävät miten ketuttavaa on lähteä lenkille ja tajuta hengästyvänsä asioista, joista ei pitäisi hengästyä. Miten lannistavaa on huomata, että tässähän pitää ihan oikeasti tehdä monta kuukautta töitä, että pääsee siihen tilaan, jossa suurin osa ihmisistä on normaalisti. Nyt ollaan taas alkupisteessä. Syyksi heitän jälleen raskauskortin. Ennen raskautta minulla oli ihan hyvä kunto, ehkä paras kunto mitä olen aikuisiällä saavuttanut. Sinä saman aamuna kun plussa pärähti tikkuun jouduin käytännössä vuodepotilaaksi kahdenkymmenen (20) viikon ajaksi. Siitä sopii laskea kuinka monta kuukautta on kyseessä (5, jos joku nyt oikeasti alkoi laskemaan). Liikunnasta oli turha haaveilla, kun naama harmaana jouduin kääntymään kauppareissuiltakin takaisin kotiin oksentamaan (ja välillä ihan johonkin puskaankin). Viidessä kuukaudessa kunto ehtii suorastaan romahtaa. Arvatkaa huviksenne huvittiko alkaa treenaamaan loppuraskauden aikana nollasta? Niinpä. Ei todellakaan.
Mietiskelin tässä pitkään ja hartaasti miten minun kannattaisi lähteä kuntoani kohottamaan. Tällä kertaa otin hieman erilaisen lähestymistavan (ei siis tuhatta ja sataa heti) ja tiedostin sen, että minulla on kylkiäisenä Mini, jota ei voi jättää yksikseen siksi aikaa kun äiti treenaa. Vaihtoehtoina on joko se, että Mini lähtee treeneihin mukaan, jää isälleen treenin ajaksi tai treenaan kun Mini nukkuu. Päädyin näiden yhdistelmään.
Viikkotreenini pohjana käytän tätä netistä löytynyttä ohjelmaa. Nollasta puolimaratonille kuulostaa suureelliselta, mutta kyllä tässä joku tavoite on oltava, koska muuten unohdan taas koko liikunnan. Ohjelmasta helpon tekee se, että siinä juostaan todella vähän alussa. Meinasin kyllä lähettää ohjelman tekijöille palautetta ensimmäisen viikon päivästä nro 4: juokse 15 minuuttia niin hitaasti, että jaksat juosta koko ajan. Siis viisitoista minuuttia! Mitä helvettiä. Ei KUKAAN, jonka kunto on nollassa, juokse edes muutamaa minuuttia. Ensimmäisen päivän kaksi minuuttia kerrallaan oli minulle jo aika killeri. Tuo viisitoistaminuuttinen on edessä minulla huomenna ja varmaan sitten "juoksen" sen hitaammin kuin kävelisin. Lisäksi aion suorittaa mission iltahämärässä, jotta vastaan (tai takakautta ohi) tulee mahdollisimman vähän muita ihmisiä.
Näille hölkille Mini ei pääse mukaan eikä myöskään välipäivinä tekemiini kotitreeneihin. Tein itselleni lihaskunto-ohjelman, jonka suorittamiseen menee about puoli tuntia. Ei luulisi olevan liikaa aikaa päivästä. Onnekseni/epäonnekseni on Miniä myös ulkoilutettava, joten käymme lisäksi vielä tekemässä kotiäitiliikuntaa vaunulenkkien muodossa. Tässä maastossa nekin käyvät ihan kuntoilusta.
En ole mikään välineurheilija, mutta nyt piti oikein satsata. Alla kenkäni, joilla tein ensimmäisen lenkin. Vielä alempana uudet tossuni. Snadisti parempi vai mitä?
Before
After
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!