Projekti kakkoseen liittyen olen ihmetellyt seuraavaa: miten kummassa en näe itseäni ylipainoisena vaikka lukujen valossa sitä olen? Miten muut minut näkevät?
Kerran minun ja ylipainoisen ystäväni istuessa lounastamassa pöydän ääreen astui lapsi. Tällä muksulla ei selkeästikään ollut itsesensuuri vielä hallussa ja saimme kuulla totuuden: "Toi on lihava!" hän sanoi osoittaen meitä. Lapsen valvoja (tai mikä lie) sanoi hänelle, että ei noin saa sanoa. Ystäväni totesi lapsen poistuttua, että tottahan se vaan puhuu, että ei tässä mitään laihoja olla kumpikaan. Ei mitään sairaalloisen lihavia, mutta ylipainoisia kuitenkin. Minun päähäni tämä iski. Tahdoin tietää kumpaa meistä lapsi tarkoitti. Minulle sillä oli väliä, koska en vielä tuohon aikaan ollut kertaakaan pitänyt itseäni ylipainoisena. En vaan nähnyt sitä ja yllätyin, että ystäväni piti edes mahdollisena että minäkin olisin se, jota lapsi tarkoitti. Lapsi ehkä näki jotain, mitä minä en nähyt ja halusin tietää näkevätkö muutkin. No, en nyt kuitenkaan mennyt taklaamaan tätä mukulaa ja tivaamaan vastauksia (tässä vaiheessa hän lauleskeli valvojalleen "Vanha nainen hunningolla" - biisiä, joka myöskin oli valvojan mielestä epäsopiva. Minun mielestäni lapsi ei vaan rehellisesti nähnyt mitään epäsopivaa biisissä, jossa ratsastellaan.), mutta asia jäi minua vaivaamaan.
Olen muutamalle ystävälleni heittänyt totuutena, että olen ylipainoinen ja he ovat hämmästyneet. Ihan rehellisesti sanoen kaikki ovat järjestään sanoneet, että ei uskoisi. Jos olen kertonut paljon painan, on hämmästys ollut vielä suurempi. Ei uskoisi, he sanovat. Perkeleet! Nehän pirulaiset ovat kaunistelleet reaktioitaan (tai ovat sokeita) ja antaneet minun elellä tyytyväisenä massassani.
Tyytyväisenä olenkin elellyt ja asia ei ole minua vaivannut, kunnes vasta nyt. Minä haluan tietää mikä aivoissani on vikana, kun en näe vartaloani oikein. Minulla taitaa olla käänteisesti se mikä anorektikoilla. He näkevät peilistä silkkaa läskiä, vaikka pitäisi nähdä luuta. Minä näen normaalivartaloisen, tosin todella pyllyisän, daamin. Ehkä pyllyisyydessä on ratkaisu sokeuteeni. Sielläkö se massa lymyilee? Katseiltani piilossa, leviten vaivihkaa ilman, että huomaan mitään.
Jumalauta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!