Olen aina rakastanut musikaaleja. Jos voisin, eläisin musikaalia. Mikään ei olisi parempaa kuin se, että yhtäkkiä voisi puhjeta lauluun ja tanssiin eikä kukaan katsoisi kieroon. (Aina ne katsoo kieroon kun kokeilen.)
Harmittavasti ehdotukseni häidemme teemasta teilattiin kovaäänisesti sekä sulhasen että muistaakseni kaasojenkin osalta. Tai lähinnä se aiheutti silmien pyörittelyä. Olisin nimittäin t-o-d-e-l-l-a innostunut zombimusikaaliteemaisista häistä. (Pyöritelläänkö siellä nyt niitä silmiä?) Olihan se aluksi hieman vitsillä heitetty juttu, mutta hemmetti.. Minä tykkään zombeista ja musikaaleista, miksi en siis zombimusikaaleista?
Olisihan se nyt huippua jos häissämme aina yhtäkkiä joku puhkeaisi lauluun kesken kaiken ja vetäisi myötähäpeää aiheuttavan tanssirutiinin tanssilattialla. Vielä sellaisella suomalaisella innottomuudella höystettynä. Mahtavaa! Vielä huipumpaa olisi, jos joku vetäisi Thrillerin zombikoreografian. Aijai, kyllä palkitsisin shamppanjalla!
Mutta ei.. Sellaista ei vissiin ole häissämme luvassa.
Pyh sanon minä. Ja juu, tämän enempää en sitten häitämme ole vielä miettinytkään. Onhan tässä vielä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!