En usko kohtaloon enkä usko jumaliin. Sen sijaan uskon, kun laskimeni yrittää kertoa minulle, että mene nukkumaan. Lopeta laskeminen ja mene nukkumaan.
Eilen illalla laskin jälleen kerran fysiikkaa. Laskin ja laskin, kunnes meno tyssäsi aivan kokonaan. Kutsuin Minin isän paikalle kertomaan, että mikä tässä laskussa nyt oikein on vialla. Minin isä katsoi, mietti ja pohti. Laski päässään, että kyllä noissa arvoissa on nyt jokin vika, koska mittakaava ei täsmää laskun tilanteeseen. Tuijottelimme tehtävää noin puoli tuntia yrittäen saada selville missä vika on. Laskin laskimellani uudestaan ja uudestaan arvoja, kunnes lopulta koskin sormellani laskimeni näyttöä. Samassa sormeeni tarttui roska. Numero ykköstä muistuttava roska, joka sijaitsi kriittisessä pisteessä, joka kertoo vastauksen olevan noin tuhat-jotain.
Toisinaan vika ei ole tekijässä. Muistanpahan ennen pääsykoetta pyyhkiä laskimeni ruudun.
Ja kyllä. Repesin raikuvaan nauruun tämän räpellyksen päätteeksi ja menin nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!