Lapset. Hyvää tarkoittavat lapset, jotka haluavat ottaa Minin mukaan leikkeihinsä. Heistä on niin ihanaa kanniskella Miniä ja silitellä sen poskia. Halia vähän ja nauraa sitten, kun Mini on tarrautunut kaksin käsin ja hampailla kiinni pikkutytön hiuksiin. Ihastella sitä, kun Mini hymyilee kaikelle mitä muut lapset tekevät ja hihkuu innoissaan lasten ilmeille. Kaiken tämän sallin oikein mielelläni.
Toisinaan joudun olemaan ilonpilaaja ja sekös minua kismittää. Tänään jouduin särkemään pienen pojan sydämen. Hän olisi halunnut viedä Minin pomppimaan trampoliiniin ja minä sanoin ei. Huonolla saksallani yritin selittää, että Mini on vielä liian pieni. (Kuvitelkaa huviksenne pieni vauva lentelemässä trampoliinissa, jota käytetään ohjeita noudattamatta kolmen lapsen voimin...)
Jälkikäteen minua ei harmittanut se, että Mini ei vielä osaa pomppia. Sen sijaan minua alkoi harmittamaan miksei kukaan kysynyt minua pomppimaan? Minä olisin lähtenyt. Aikuisuudesta viis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!