Mistä tietää, että tämä blogisti on selvinnyt kolmeksi päiväksi vuoteen pohjalle kaataneesta ruokamyrkytyksestä? Siitä, että ensimmäisenä aamulla napsahti päälle kahvinkeitin ja seuraavaksi jo naurettiin ja juteltiin Minin kanssa. Asioita, joita ei ole tapahtunut kolmeen päivään.
Näinä kolmena päivänä en pystynyt tekemään yhtään mitään (paitsi naputtelemaan pienen blogipäivityksen), yhtenä päivänä en edes hoitamaan Miniä. Ihan heitteille ei Mini sentään joutunut, vaan Minin isä piti etätyöpäivän, jotta minä saisin koomata rauhassa. Kokonaisen työpäivän ja vireän mukulan yhdistäminen ei tainnut olla ihan helppoa.
Tarkoituksenani oli, että alan lomamme jälkeen lukemaan 2 tuntia päivässä Galenosta. Maanantaina tähän suoritukseen vielä kykenin, mutta sitten meni tajunnan taso niin hämäräksi, että tuskin olisin ymmärtänyt mitään vaikka olisin lukenut viimeisiä kevyitä kappaleita lääkärin etiikasta. Tässä sen taas huomaa, että kaikki hienot suunnitelmat ovat helposti kaadettavissa minkä tahansa suunnitelmista poikkeavan asian yllättäessä. Siksi nyt seuraa prioriteettijärjestysten uudelleenasettelu.
Aikaisemmin olen arvottanut korkealle kaiken vapaa-ajan mitä minulla on. Minut, kuten kaikki muutkin vanhemmat, on alusta (plussan pärähtäessä tikkuun) saakka aivopesty siihen, että jokainen vapaahetki on kullanarvoinen ja sitä pitää vaalia. Tehdä omia juttuja, nukkua, pitää kotia yllä ja muuta kukkua. Omien hetkien kullanarvoisuus on varmasti tärkeää, paitsi jos tilanne on kuten minulla eli niitä hetkiä on paljon. Toisin sanoen: Mini on äärettömän "helppo" lapsi. Olen luonnollisesti hyväksikäyttänyt kaikki vapaahetket sellaisiin tärkeisiin asioihin, kuten netin selaamiseen, netin selaamiseen ja netin selaamiseen. Nukkua minun ei tarvitse, koska saan tehdä sitä mielin määrin öisin. Tämä ei ole tarkoitus olla valitusvirsi vaan tahdon kirjoittaa itselleni ylös mikä mielestäni tässä menossa mättää. Tässä mättää se, että minä laiskottelen. Syy miksi laiskottelen on oman postauksensa arvoinen, mutta kerrottakoon lyhyesti, että olin kohtuu vakavasti työuupunut viime syksynä ja siitä toipuminen on kestänyt pitkään. Enää tuota uupumusta ei ole havaittavissa ja alan olla oma iloinen itseni jälleen (sori vaan kaikille tutuille, jotka tätä lukee: taisin olla aikamoinen hermoheikko otus työni loppuhetkinä), joten kyllä tässä laiskottelusta alkaa olla kyse.
Tästä vapaa-ajan laiskottelusta olisi nyt päästävä eroon. Siksipä uusi prioriteettijärjestykseni on seuraavanlainen:
1. Mini ja Minin isä sekä oma hyvinvointini
2. Kahvi
3. "Vapaa-aika"
Se aika mikä Miniltä jää "vapaa-ajaksi" käytetään seuraaviin asioihin ja tässä järjestyksessä:
1. Lääkiksen pääsykokeet 2-3 h päivä, kun Minin isä on töissä. (Kun tämä on tehty on vasta sitten seuraavien asioiden vuoro.)
2. Pakolliset kodinällötystyöt
3. Blogi
4. Muut asiat (vapaa)
Tämä uusi järjestys tarkoittaa myös sitä, että kirjoitan blogia vain ja ainoastaan silloin, kun minulla on siihen aikaa muilta tärkeämmiltä asioilta. Postausväli saattaa siis harventua, mutta minkäs teet. Toisaalta tämähän on minun blogini, joten teen sen kanssa aivan mitä lystään. Blogin kirjoittaminen on tähän mennessä ollut sen verran terapeuttista, että sen kirjoittaminen alkaa olla osa hyvinvointiani (huomaatteko miten ovelasti nostin tätä blogia juuri prioriteettijärjestyksessäni ylöspäin vetoamalla omaan hyvinvointiini? Toisinaan hämmästytän itseänikin.). Katsellaan mitä tämä uusi järjestys tuo tullessaan. Nyt lähden lojumaan sohvalle Gallen lämpöiseen kainaloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!