...häntää hellii käärme. (Väärinkuullut laulunsanat dot com.)
Mini on ensimmäistä kertaa kipeä. Pieni sai elämänsä ensimmäisen flunssan ja kävimme ihan lääkärillä asti pikkuista näyttämässä. Reissu lääkäriin tehtiin ehkä enemmänkin hysteerisen äidin hermoja rauhoittaaksemme, sillä olin aivan varma, että tämä flunssa on tappavaa laatua. Olihan havaittavissa sentään rään vuotoa ja yskimistä sekä lievä kuume.
Lääkäri ei ollut kovin huolissaan. Todella yllättävää, kun potilaana on naureskeleva ja kaikkea ihmettelevä pikkuheppu, joka hymyili aivan kaikelle alkaen hoitsuista ja päätyen lääkärin stetoskooppiin. Diagnoosiksi saimme lievän kurkkutulehduksen ja hoidoksi kuumetta alentavaa lääkettä. Sekä ohjeen, että lapsesta kannattaa olla huolissaan kuumeesta huolimatta, jos käyttäytyminen muuttuu, ruoka ei maistu tai lapsi on vetelä. Ei kannata olla huolissaan, jos lapsi on oma virkeä itsensä, vaikka kuumetta olisi 38,3 astetta tai vaikka enemmänkin.
Yö ei mennyt enää aivan niin hyvin. Mini sai kovia itkukohtauksia, jotka eivät meinanneet mennä millään ohi. Siinä sitten itkivät sekä lapsi että äiti, koska en ole tottunut siihen, että Mini itkee. Mini ei itke koskaan (paitsi jos nälkä iskee eikä sapuska ole salamannopeasti valmista). Jännittävä tämä evoluution sisäänrakentama hoivaamisvietti. Minkälaista tuskaa sitä tunteekaan, kun pieni ja avuton lapsi itkee eikä mikään auta. Elämäni kaamein yö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!