Ystäväni kuvasi minulle aikaisempaa elämäänsä joeksi. Kuin joki hän oli virrannut kohti tiettyä päämäärää, valiten elämän haarautumiskohdissa sen paremman reitin, joka veisi hänet viimein oikeaan osoitteeseen. Oli väistämätöntä päätyä sinne minne hän halusi. Kunnes he muuttivat miehen työn perässä ulkomaille. Ystäväni kertoi, että yhtäkkiä juuri sillä hetkellä hän tajusi joen sijaan olevansa järvellä. Valtavalla järvellä, jonka rantaa ei näkynyt. Kaikki suunnitelmat muuttuivat, päämäärät muuttuivat eikä hän ymmärtänyt miten siinä niin pääsi käymään. Joki vaan pikkuhiljaa katosi näkyvistä.
Minun jokeni on nyt haarautumiskohdassa. Näen kolme eri reittiä. Yksi johtaa pienelle järvelle. Järven toisessa päässä näkyy toinen joki, mutta sinne pääseminen vie aikaa vuosia. Toinen haara on kivikkoinen ja sen loppu ei ole näkyvissä. Mistä tiedän miten pitkä tie sitä on kulkea? Kolmas haara johtaa pienelle umpinaiselle lammelle. Sieltä ei ole poispääsyä muuta kuin vastavirtaan takaisin haarautumiskohtaan. Neljättä vaihtoehtoa, valtavaa järveä, ei onnekseni ole näkyvissä.
Ollakko siis hetki järvellä, hakata päätään seinään hankalan etenemisen muodossa vai valita jotain aivan muuta kuin mitä haluan, jotain mistä poispääsy on vaikeaa?
Valitsen pienen järven. Hetken tässä voi seilata hieman tuuliajolla. Kunhan taas palaan joelle kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!