On ollut jännittävää tarkkailla Minin suhdetta isäänsä. Minä kun olen 24/7 paikalla, mutta Minin isä käy töissä. Meidän välillämme on Minin mielestä selkeästi ero, sillä äitihän nyt vaan on, kun taas isi on jotain spessua. Isi on joku sellainen, jonka naamaa ei tarvitse tuijotella koko päivää.
Minin valtava kiintymys isäänsä näkyy siinä, että töiden jälkeen, kun isi tulee kotiin ollaan aivan täpinöissään. Jos isi sitten päättää mennä esimerkiksi vessaan saattaa Minille tulla itku. Tässä huushollissa taitaa eroahdistus kohdistua vain Minin isään, koska jos minä menen pois niin mukula ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Aluksi tämä tuntui minusta hieman pahalta, mutta sitten älysin kuinka mukavia mahdollisuuksia se minulle avaa. Satuin nimittäin juttelemaan erään äidin kanssa, joka ei ole voinut poistua 10 kuukautta vanhan tyttärensä luota kertaakaan. Huuto on kuulemma niin kamala.
Meillä isin erikoisasema näkyy myös siinä, että isi on se, jolle halutaan näyttää kaikki uudet temput, kuten tänä aamuna. Näin se menisi, jos Mini osaisi puhua. Voitte myös kuvitella tilanteen ilman ääntä.
Mini: "Isi, isi kato! Mä seison. Kato! JEEEEE! MÄ SEISON! Isi, isi kato! Ilman käsiä!"
Senhän sitten arvaa miten siinä kävi. Lohtu löytyi äidin sylistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!