Toisinaan tämä kommunikaation puute ei aiheuta suurta ongelmaa. Usein arvaan lahjakkaasti, että mitähän nyt ollaan vailla tai mikä nyt harmittaa. Toisinaan voin kuitenkin aistia Minin turhautumisen ja havahdun edessä häämöttävän raivarin uhkaan. Näitä tilanteita, joissa kommunikaation ongelmat aiheuttavat silkkaa turhautumista haluaisin oppia välttämään.
Siksi keksin viittoa.
Muistan nähneeni vuosia sitten ravintolassa viittomakielisen perheen. Perheen pienin oli varmasti vasta vuoden ikäinen ja osasi kommunikoida vanhempiensa kanssa hienosti viittoen. Sellainen aivan älyttömän pieni tyyppi viittomassa oli mahtava näky.
Itse en hirveästi viittoa osaa, mutta olenkin keksinyt aivan omia apuviittomia Minille. Alussa huomasin, että Mini kopioi "Hämä-hämähäkki" biisin viittomia omalla tavallaan. Sen jälkeen opetin Minille eri eläinten viittomia ja hämmästyin miten nopeasti pieni ne oppi. Kissa, koira, kärpänen ja hyttynen (supertärkeitä!) omaavat nyt omat viittomansa höystettynä joko eläimen äänellä tai tulkinnalla sen nimestä (kärpänen= läpsy pöytään ja sana "baaba").
Eläinten nimillä ei vielä pitkälle pötkitä, mutta nyt ajattelin laajentaa viittomia abstraktimpaan suuntaan. Tässä viime päivinä olen opettanut Minille viittomaa "lisää" ja kas kummaa: tänään pyörittäessäni Miniä lampunvarjostimen (!) päällä Mini irroitti kätensä sen reunasta ja viittoi aivan selvästi pyynnön "lisää". Seuraavaksi vuorossa on viittoma "katso", jotta Mini voi ilmaista hänellä olevan jotain tärkeää näytettävää. Tähän mennessä tämä on ilmaistu epämääräisellä ölinällä.
Kuuluisa lampunvarjostin. Olin heittämässä tätä pois, kunnes siitä tulikin paras lelu ikinä. |
Win-win!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Asiaa? Anna tulla!