Oletettavasti kaikilla tulevilla vanhemmilla on lapsen syntymästä kaksi odotusta.
1. Lapsi säilyy hengissä
2. Äiti säilyy hengissä
Nykypäivänä ollaan jopa niin onnellisessa tilanteessa, että suurimmalla osalla odotuksiin vastataan ja kaikki säilyvät hengissä. Sitten on näitä "vähällä piti"- tilanteita, joita lähipiirissäni on sattunut putkeen kuusi (6). Kyllä, kuusi.
1. Lapsi jäi jumiin ja kärsi vakavasta hapenpuutteesta. Vammautui.
2. Äiti repesi niin pahasti, että häntä ommeltiin pitkään. Hän menetti paljon verta, mutta selvisi.
3. Kaverini sai kaksoset, joista toinen kuoli pari viikkoa myöhemmin.
4. Ystävältäni irtosi istukka kesken synnytyksen. Lapsi saatiin ajoissa ulos hätäsektion avulla.
5. Kaverin lapsen sydänäänet heikkenivät sen verran, että lapsi otettiin kiireellisellä sektiolla ulos.
Sitten tämä viimeisin.
6. Ystäväni lapsi syntyi hätäsektiolla ja makaa nyt teholla jäähdytettynä. Hapenpuutteen pituutta ei tiedetä, lapsen selviämisestä ei ole varmuutta ja aivovamma on todennäköinen. Se miten paha aivovamma on kyseessä, ei ole vielä tiedossa.
Näin. Tällaiselle synnytyspelkoiselle tässä on aika paljon sulateltavaa. Tuon viimeisimmän keissin jälkeen lähetin äidilleni jo viestin, että onko niitä normaaleja synnytyksiä enää olemassakaan. Vastaukseksi sain tilastoja. On niitä. Oman synnytykseni jälkeen keräämäni kaveritilasto vain osoittaa, että 100% synnytyksistä menee niin sanotusti perseelleen. Kai se totuus on sitten jossain siinä välimaastossa.
Omaan tulevaan synnytykseeni menen vain kaksi odotusta mielessäni:
1. Lapsi säilyy hengissä
2. Äiti säilyy hengissä
Or i might just be the unlucky number seven.
