California dreamin'

"All the leaves are brown and the sky is grey
I've been for a walk on a winters day

I'd be save and warm if I was in LA 

California dreaming on such a winters day

Stepped into a church I passed along the way well, 

I got down on my knees and I pretended to pray 

you know the preacher likes the cold 

he knows I'm gonna stay
California dreaming on such a winters day" 

-The Mamas & The Papas

Se olisi sitten ensi viikolla suuntana California ja tarkemmin siellä San Francisco, tuo hippien luvattu kaupunki. Olen aina toivonut, että olisi syntynyt 50-luvun alussa niin olisin ehtinyt elää parhaimmat hippivuodet. Olisin todennäköisesti matkustanut laivalla Atlantin taakse ja hengaillut luultavimmin juuri San Franciscossa. Toivottavasti olisin myös tanssinut mudassa Woodstockissa pitkä tukka hulmuten.

Nyt on edessä astetta tylsempi (aikuisempi) reissu. Käytännössä hengailemme päivät Minin kanssa kahdestaan ja sitten illalla ja viikonlopuiksi seuraamme liittyy Minin isä. Toisaalta Minin kanssa on kiva hengata: eipähän ainakaan kukaan vinise, jos haluan mennä tiettyyn paikkaan.

Pariin viikkoon mahtuu monta päivää. Monena päivänä kaipaa paljon tekemistä. Jos siis olet Friscossa käynyt ja jokin unohtumaton kohde on jäänyt mieleesi, niin ilmoita siitä toki minulle. 

 

"If you're going to San Francisco, be sure to wear some flowers in your hair..."

Ostetaan: Kypärä lattiamopille

Uskon positiivisen kasvatuksen voimaan, eli siihen, että kannustamalla ja iloitsemalla lapsen saavutuksista saadaan aikaiseksi tasapainoinen ja vireä mukula, joka ei pelkää jok'ikistä asiaa. Toisin sanoen: en haluaisi kokoajan varoitella Miniä maailman vaaroista.

Uskoni positiiviseen kasvatukseen on kovilla nyt, kun Mini on oppinut ryömimään. Miten voi positiivisesti kannustaen estää toista hakkaamasta viidettä kertaa päätään sängyn alalaitaan, koska sinne sängyn alle nyt on vaan päästävä? Toistaiseksi olen vaan ilmoitanut Minille, että sinun pääsi ei lopu silmien korkeudelle, joten kun ryömit tuollalailla pää pystyssä on väistämätöntä, että pää kolhiintuu. Toisinaan olen ohjannut Minin kiinnostuksen muualle tai nostanut hänet pois. Eihän Minille voi pehmusteitakaan otsaan liimata. Vai voiko?

Kuinka monta kertaa Minin täytyy kirjaimellisesti hakata päätään seinään ennenkuin hän oppii? Mikäli on äitiinsä tullut, niin aika älyttömän monta kertaa. Toisaalta opetin tänään Minin tekemään "high five" liikkeen ja hän oppi sen käytännössä heti.

Mutta sepä onkin näitä tärkeitä taitoja.

"What we've got here is a failure..."

"...to communicate.

 Some men you just can't reach. 

So you get what we had here last week, which is the way he wants it. 

Well, he gets it. 

I don't like it any more than you men."

Olen tässä viimepäivinä kärsinyt kommunikaatio-ongelmista. Pidän suorasta kommunikoinnista ja suorastaan kieltäydyn välillä ymmärtämästä minulle esitettyjä vihjeitä. Sano suoraan, jos on asiaa. Hemmetti. 

Viimeisin episodi sisälsi pöydälle jätetyn lapun, jossa oli ihan asiaakin. Asia jäi kuitenkin sen varjoon, että kyseinen henkilö päätti loukkaantuneena jättää lapun ja lähteä pois. Ei siis mahdollisuuksia keskusteluun, ei mahdollisuuksia sopia asioita. Ei mitään muuta kuin se, että minä hermostuin ja itse asia jäi selvittämättä. Kaiken lisäksi episodi tapahtui vielä Suomen reissumme viimeisenä aamuna, joten lento lähti ennenkuin saimme asiat puhuttua halki.

Miten ärsyttävää.

Päätin kuitenkin, että nyt tämä asia tehdään minun tavallani eli puhumalla. Suosin tätä mallia, koska silloin on vaikeampi tulkita toista tahalleen väärin. Tekstiviesteissä ja lappusissa, kun on aina se noin 70% todennäköisyys, että ne tulee luettua tietyllä väärällä "äänensävyllä". Otin siis puhelimen kouraan ja soitin. Langanpäässä oli ihminen, jonka kanssa en ole koskaan jutellut suoraan tuntemuksistani ja olemme käyneet keskustelua lähinnä säästä.

Ja kuinkas sitten kävikään?

Molemmille jäi puhelusta hyvä mieli. Tuntui, että sain sanottua asiani ja vielä sillä oikealla äänensävyllä. Hänkin sai sanottua oman kantansa ja kävi ilmi, että itseasiassa olimme aikalailla samaa mieltä. Asia tuli hoidettua pois päiväjärjestyksestä ja lupasimme molemmat yrittää parantaa asioita omalta osaltamme. 

Keskustelu 1 - Mykkäkoulu 0

Se ryömii sittenkin!

Tiedättekö miltä näyttää sellainen hetki, kun toisen ihmisen päästä kuuluu klik ja lamppu pään päällä syttyy? Sellainen hetki koettiin tänään. Jos Mini osaisi puhua, olisi hän tänään karjaissut kovaan ääneen "Heureka - minä keksin sen!".

Niin monia virityksiä eteenpäin menemisestä oli kokeiltu ja turhautumisen kyyneliä itketty, että kun ryömiminen viimein onnistui piti sitä tehdä niin pitkään, kunnes alkoi harmittamaan.  Kukaan suoritusta valvoneista aikuisista ei ihan saanut Minin harmituksen syystä kiinni. Ehkä se oli itku onnesta?

Hääsuunnittelupalaveri

Perjantaina on aika pistää toinen kaasoista tiukille. Asialistalla on ensimmäinen hääsuunnittelupalaveri. Kokouspöytäkirja on seuraavanlainen:

Aika: 18.10 klo 20 alkaen
Paikka: Kaason lukaali
Läsnä: Bridezilla ja Kaaso sekä Vastahakoinen Kaason Mies

Kokouksen avaus: Kokouksen avaamisen yhteydessä päätetään avata valkoviinitonkka sekä käynnistää Singstar.

Kokousvirkailijoiden valinta: Valitaan kaikkiin vakavuutta vaativiin tehtäviin Vastahakoinen Kaason Mies.

Laillisuus ja päätösvaltaisuus: Ohjelma on laillista hiljaisuuteen saakka. Sen jälkeen jatketaan laittomasti. Päätösvaltaisuus hääasioissa löytyy, mutta morsian pidättää oikeuden muuttaa päätettyjä asioita seuraavana päivänä.

Läpikäytäviä asioita: Whitney Houstonin "The greatest love of all". Muuten vapaa valinta.

Muut asiat: Mahdollisesti pohdintaa hääpaikasta, jossa morsian on aamulla käynyt vilaisemassa paikkoja ensi kertaa. Tuliko ostettua minipossu säkissä?

Kokouksen päättäminen: Päättäminen tapahtuu silloin, kun sekä Morsian ja Kaaso ovat yksimielisiä asiasta. Tai Vastahakoinen Kaason Mies ilmoittaa kokouksen päättyneen. Vielä yks biisi pliiiiiis...?

Jatkotoimenpiteet: Morsian poistuu Kaason lukaalista epämääräisellä kulkuvälineellä, jota joku toinen ajaa. Suuntana sänky.

Kokous on päättynyt.

Mitä yksi pieni riisinjyvä saa aikaan?

Kävimme Minin kanssa Tiedekeskus Heurekassa. Kaikkihan tietävät, että siellä asustavat kuuluisat koripalloa pelaavat rotat. Rottia koulutetaan riisinjyvillä siten, että jokaisesta oikeasta teosta ne saavat yhden pienen herkun. Rotat eivät kuitenkaan nälässä treenaa, vaan niillä on aina tarjolla ruokaa. Rotat näyttävät viihtyvän "työssään", joka ilmeisesti on heille enemmänkin leikkiä.

Minäkin tahdon olla rotta. Olisi ihan huisia, jos joku ojentaisi minulle palkintoja oikeista teoista. Tämä "joku" voisin olla vaikka minä itse. Kun tässä näitä "pikku"projektejani vien pikkuhiljaa eteenpäin, olisi kivaa saada välillä jotain kivaa itselleni. Riisinjyvillä ei tätä motivaatiota kuitenkaan pidetä yllä, joten parempi keksiä jotain muuta siistiä.

Koska en välitä materiasta on minulla ollut hieman hankaluuksia keksiä millä palkitsisin itseni. Ruokakaan ei oikein käy, koska yritän nimenomaan päästä eroon siitä, että palkitsisin itseäni ruoalla. Siispä jos luet tätä blogia ja sinulla on mielessäsi jokin hyvä palkinto niin annahan kuulua itsestäsi.

Olen päättänyt palkita itseni ensimmäisenä seuraavista asioista:

Paino on alle 90 kiloa.
Jaksan juosta 5 kilometriä.

Mutta mitä näistä palkinnoksi? Siinäpä vasta pulma.

Omaa aikaa

Oh, it's such a perfect day

I'm glad I spend it with you

Oh, such a perfect day

Auto alla, musa täysillä. Reittinä Helsinki-Tampere-Helsinki. Ei ketään muuta autossa paitsi minä ja ajatukseni. Ja mitä ajatuksia ne olivatkaan! Kiitos parhaasta seurasta Minä: tämä todella tuli tarpeeseen.